Mikään ei ole mukavampaa ja turhempaa vastuun pakoilua kuin pohtia erilaisia jalkapallokokoonpanoja. Yksi suurimmista suosikeistani on ”Lahden maajoukkue”. Ringissä pelaisivat kaikki parhaat lahtelaistaustaiset pelaajat. Lahtelaisuus on tietysti hankala käsite, mutta kelpuutan mastokaupungin maajoukkueeseen vain selkeästi Kuusysin ja Reippaan kasvateiksi profiloituvat nykypelaajat.

Reippaan junnukoulun läpikäynyt lahtelaissyntyinen Jari Litmanen on pesunkestävä lahtelainen. Lahdessa liigatasolle noussut, mutta Kirkkonummella jalkapallo-oppinsa saanut Mika Väyrynen puolestaan ei kelpaa Lahden maajoukkueeseen.

Kuka olisi joukkueen veskari? Maajoukkueessa ja ulkomaillakin pelannut kokenut ja arvostettu liigaveskari Mikko Kaven on Kuusysin kasvatti. Todellisia haastajia ei ole. Kavenin ura on jo ehtoopuolella, mutta mies olisi silti kova sana Lahden maalin vartiopäälliköksi.

Puolustusta johtaisi tietysti kaikkien aikojen toiseksi paras suomalaispuolustaja Petri Pasanen. Lahti-ikoni on Kuusysin mies henkeen ja vereen. Nimekkään Bundesliiga-jyrän rinnalla on hiljaisempaa, mutta Esa Pekosta ei sentään tarvitse houkutella toiseen comebackiin. Peetun vierellä pelaisi astetta kankeampi, mutta aina luotettava Heikki Haara, Reippaan mies. Laitapakeiksi nimeäisin Reippaan kasvatiksi laskettavan Henri Toivomäen ja Kuusysi-taustaisen pikakiitäjän Toni Järvisen.

Keskikenttä olisi all stars -tyyliin melko hyökkäysvoittoinen. Vasemmalla viilettäisi huikean ammattilaisuran luonut viirupaita Joonas Kolkka, oikealla hieman kokemattomampi Kari Arkivuo (Kuusysi). Keskellä palloilisivat Reippaan Pekka Lagerblom ja Kyykän Antti Pohja. Kymppipaikan miestä ei varmaan tarvitse edes mainita. Annan kuitenkin vihjeen: Hakemani henkilö on pitkätukkainen Reippaan kasvatti, joka poistuu joukkueensa harjoituksista yleensä viimeisenä. 80-luvulla hänet nähtiin usein Suurhallissa ja 90-luvulla Amsterdamissa. Kärkimieheksi valitsen hieman puskista kaverin, jonka lahtelaisuus on monille yllätys. Hollannin liigassa menestynyt ja nykyisin saksalaista Karlsruhea edustava Niklas Tarvajärvi on Kuusysin kasvatti.

Unohdinko jonkun nimimiehen? Saattaa olla, mutta kyllä lahtelaiset tälläkin porukalla pärjäisivät. Jos joku suunnittelee esimerkiksi Helsinki–Lahti­-derbyä, kannattaa se järjestää pian. Lahden joukkue ikääntyy huolestuttavan nopeasti.

Tatu Airo

Kävin pari viikkoa sitten kotikylässäni Tampereen Tammelassa seuraamassa jalkapallon Kakkosta. Talsiessani Pallokentälle huolestuin. Mikä ihmeen tauti saa miehen istumaan 90 minuuttia syystuulen viilentämällä stadionilla, muutaman sadan muun hullun seurassa? No, vakava ja parantumaton jalkapallokuume, tietysti. Samaa tautia potevat ymmärtävät selitykseni.

Menin syysiltana Tammelaan seuraaman Ilveksen ja Pallohongan peliä, koska halusin seurata kakkosdivarijalkapalloa. En kaivannut oheishölynpölyä tai markkinointikikkoja, vaan halusin nähdä raakaa ja kypsentämätöntä futista. Sain haluamani, sillä ottelu oli vauhdikas ja mielenkiintoinen. Samalla näin legendaarisen Tammelan jalkapallokentän, hieman yli toistasataa manselaista jalkapallohullua sekä Mikko Kavenin Kuusysin retroverkkareissa,

Edellä mainitut eivät vielä vakuuttaneet tuttavapiiriäni, jolle elämysmatkaani hehkutin. Useampi kuitenkin innostui Kakkosesta, kun paljastin todellisen valttikortin: Ipan peleissä myydään kaljaa. Niin myydään liigapeleissäkin, esimerkiksi Lahden Hiihtostadionilla. Tammelassa tuoppia pääsi kuitenkin tyhjentämään aivan kentän laidan välittömään läheisyyteen, kalja-alueen aitaan nojaillen. Ilves voisi palkita minut vuoden markkinointiteosta, sillä useampi tuttavani ilmaisi kiinnostuksensa lähteä seuraamaan syksyllä alasarjafutista Tammelaan.

City Stars noussee ensi kaudeksi Kakkoseen. Tässä pieni vinkki seurajohdolle: Hankkikaa anniskeluoikeudet ja myykää peleissä olutta. Veikkaan, että tunnelma nousee ja katsojamäärä kohenee. Kakkosdivaria seuraa mielellään, jos samalla voi siemailla vähän kaljaa.

Kaljanmyynti urheilutapahtumissa toimii. Yksi keskeinen syy jääkiekon ottelutapahtumien suosioon on hyvin järjestetty anniskelu. Vaimolle on helpompi sanoa menevänsä katsomaan lauantaina lätkää, jos toinen vaihtoehto on baari-ilta kavereiden kanssa. Jalkapalloliigassakin oluttelttoihin on usein tunkua. Paras esimerkki on kuitenkin Saksan Bundesliiga. Siellä kaljaa tarjoillaan jopa katsomoon.

Tatu Airo

FC Lahti on taas kerran erään aikajanan alkupisteessä. Hasse Kallström aloitti työnsä seuran toimitusjohtajana syyskuun alussa, pienen tasa-arvokohun saattelemana. Kokenut jalkapallomies saa haltuunsa kohtalaisen hyvin hoidetun keskikastin seuran, jolla olisi mahdollisuudet parempaankin. Jatkaako Kuhnurien laiva samalla kurssilla, hitaasti ja varmasti eteenpäin seilaten? Vai räjäyttääkö Hasse potin tuomalla Lahteen jotain uutta, ennenkuulumatonta ja epävarmaa? Jos Vaihtopenkki aloittaisi liigaseuran toimitusjohtajana, se tutustuisi perusteellisen tarkasti kilpailijoihin ja kehittäisi seuraa pitkäjänteisesti mutta omaleimaisesti. Niin varmasti moni muukin, mutta mihin kannattaa kiinnittää katseensa, jos tutustuu vihollisiinsa?

Mikäli haluaa ottaa mallia muista, kannattaa tähyillä Turun suuntaan. Ei kuitenkaan kannata haltioitua. TPS on tehnyt paljon virheitä, kokeillut, epäonnistunut ja tuhlannut paljon rahaa. Nyt seura on kuitenkin tulessa, eikä vähiten valmentajansa Pasi Rautiaisen ansiosta. Verbaaliakrobatian Suomen mestari pälpättää ja letkauttelee sellaisella innolla, että urheilutoimittajien myhäily kuuluu Lahteen saakka. Urheilulehden Petteri Sihvosen mukaan Rautiainen ei ole vakuuttava, mutta sarjataulukko väittää muuta. Ainakin TPS ja sen stand up -koomikoksi kelpaava luotsi kiinnostavat.

Turun Interistä voi myös oppia jotain. Mestaruuden uusiminen on vaikeaa, eikä sitä kannata tehdä millä tahansa hinnalla. Inter ei ryhtynyt hölmöilemään, toisin kuin Tampere United aikanaan. Mansessa menestyttiin monta vuotta, mutta hinta oli kova. Nyt sitä maksetaan, ja maksukyky on äärirajoilla. Tj Deniz Bavautdinin mukaan ”siitä lähdetään, että seura jatkaa toimintaansa myös ensi vuonna”. Mitähän tapahtuisi, jos Nokian O-P Kallasvuo sanoisi, että ”siitä lähdetään, että Nokia tekee kännyköitä myös ensi vuonna”?

HJK:ssa kadehdituttaa ainoastaan seuran varakkuus. Klubin päävalmentajavalinta on nimittäin osoittautunut kehnoksi. Antti Muurinen saa joukkueensa lentoon, muttei sellaiseen nousukiitoon, mitä pelaajamateriaali ja muutkin voimavarat edellyttäisivät. Lahden seudun Klubi-vihaajat tarjosivat toisilleen kierroksen, kun Muurisen pojat tunaroivat itsensä ulos Euroopasta ja Suomen Cupista.

Monet asiantuntijat pitävät Honkaa malliesimerkkinä, jalkapalloliigan priimuksena. Joukkue kiinnostaa, ja Mika Lehkosuo on tehnyt loistavaa ja pitkäjänteistä työtä Espoossa. Sedu Koskinen ei sen sijaan ymmärrä pitkäjänteisyyden päälle. Hyvää työtä tehnyt Olli Huttunen sai kenkää heti, kun joukkueella oli vähän vaikeampi jakso. Uusi päävalmentaja Sami Ristilä avasi uudistetun Sedulan, tuloksena 5–1-murskatappio ex-sarjajumbolle KuPSille.

KuPS onkin nousussa, lahtelaisopein. Esa Pekonen otti uppoavan savolaisjoukkueen komentoonsa, ja vaikeuksista huolimatta hän on saanut hilattua joukkueen säilyjäkandidaatiksi. Muista alemman kastin liigajengeistä ei Lahdessa paljon kannata oppia ottaa. Ensikertalainen JJK imee vielä mallia muista. Ulkomaalaisvoimin pelaava RoPS puolestaan on oman tiensä kulkija, eikä sille tielle kahta mahdu. Myös Maarianhaminan IFK on omalla polullaan. Ahvenanmaalainen jalkapallokulttuuri ja IFK:n yhteisöllisyys ovat jotain, mitä FC Lahtikin voi vain kadehtia.

Jaro, VPS ja MyPa? Niistä ei Hassen kannata ottaa mallia tai huonoa esimerkkiä. Ne Hassen Kuhnureiden pitää voittaa, jotta sarjataulukko ei näyttäisi lokakuun lopussa lahtelaisittain yhtä huonolta kuin nyt. Toivottavasti hihat on kääritty niin toimistossa kuin pukukopissakin.

Tatu Airo

Lahti on suomalaisen jalkapallon pääkaupunki, Mekka ja Jerusalem. Lahdessa on keskikastin liigajengi, kohtalaiset yleisömäärät, kova kannattajaryhmä, Jari Litmanen ja paljon muistoja vanhoista hyvistä ajoista. Kovia juttuja, mutta mikä lopulta tekee Lahdesta ykkösen? Onhan Turussa kaksi huippukovaa liigajengiä ja omaa luokkaansa oleva kannattajakulttuuri.

Otsikko paljastaa ratkaisun. Meillä Lahdessa on 40-vuotias Kortteliliiga. Jake Ropposen pyörittämä ammattimainen amatöörisarja liikuttaa tuhansia jalkapalloharrastajia. Muilla on korkeitaan kehnosti organisoituja harrastesarjavirityksiä ja pari jengiä Palloliiton alasarjoissa. Kortteliliiga on rento ja hyvähenkinen yhteisö, jonka ansiosta Lahden seudun futishulluilla on mahdollisuus pelata rentoja matseja järkevästi järjestetyissä ja ennen kaikkea toimivissa jalkapallosarjoissa. Toki Korttelissa harrastetaan muitakin lajeja, mutta futiksesta kaikki alkoi ja siihen kaikki myös palaa.

Minulle kulunut kesä oli kymmenes Kortteliliigan toiminnassa. Vaikka kymmenen kauden kokemuksella ei pääse vielä lähellekään sarjajyrän statusta, päättyi juhlavuoteni komeaan ilotulitukseen. Koska en pystynyt osallistumaan kesän peleihin, seurani Teddy Bear (entinen Torven Nouseva Voima) oli päässyt aina pienjoukkueiden Kolmosen finaaliin. Ensiesiinnyin kauden viimeisellä hetkellä, ja pelaamisestani huolimatta Paul Cowellin Mustat nallekarhut pelasivat miehekkäästi lujaotteista FC Kanuunaa vastaan. Tappioasemasta välittämättä Teddy Bear jauhoi säännöllisen epäsäännöllistä totaalijalkapalloaan loppuun saakka, ja nousi hieman ennen vihellystä tasatilanteeseen.

Voitto ratkesi pulssia nostattaneessa rangaistuspotkukilpailussa, jossa ratkaisevan voittosijoituksen laukaisi Teddy Bearin Mikko Heinonen, joka edellisenä aamuna vielä puoli kuuden aikaan tilasi grillijonossa nakkeja. Niin aitoa riemua, iloa ja onnea en ole omalla peliurallani ennen kokenut, kun eri-ikäiset äijät lähes rakastelivat toisiaan Kisapuiston tekonurmella voiton ratkettua. Meno hyytyi nopeasti asialliseksi, mutta räjähti jälleen riehakkaaksi, kun Jake Ropposen kaarti ojensi Jari Litmasen lahjoittaman mestaruuspokaalin Mustille nallekarhuille. Se oli jalkapallokulttuuria parhaimmillaan.

Kortteliliigan ansiosta lahtelainen jalkapallokulttuuri on täysin ainutlaatuista. Puulaakiyhteisön pitkä historia on kirjoitettu upeista otteluista, hauskoista kommelluksista, pitkäksi venyneistä peli-illoista ja erikoisista tyypeistä. Kannattaa lukea Jarmo Mäkeläisen toimittama Lahden Kortteliliiga 40 vuotta – Hampaat irvessä, pilke silmäkulmassa. Jos otat teoksen vessalukemiseksi, voi olla, ettet saa persettäsi pytyltä moneen tuntiin.

Tatu Airo

Kuumenin sunnuntaina cup-huumasta. Marssin kohti Kivimaan kuoppaista nurmikenttää ja toivoin näkeväni todellisen cup-väännön. Halusin kokea verta, hikeä ja yllätyksiä, vähän niin kuin Englannissa. Sain haluamani. Lahden toiseksi kovin seura, Kolmosessa pelaava City Stars kohtasi seitsemännellä kierroksella Pallohongan, joka pelaa kakkosdivisioonassa. CS taisteli, voitti, eteni kahdeksan sakkiin ja vakuutti. Sellaista on cup parhaimmillaan.

Kuusysin miehiä edustava City Stars putosi vuosi sitten Kakkosesta kolmosdivisioonaan. Tippuminen tuntui vääräötä. sillä CS:n kausi ei ollut mikään katastrofi. Joukkue voitti peräti kahdeksan peliä, pelasi seitsemän tasuria ja tienasi 31 sarjapinnaa. Sellaisella tilastolla harvoin pudotaan yhtään mihinkään. Kolmosessa kaupungin tähdet kuitenkin tänä vuonna aloittivat. Joukkue on edennyt vakuuttavasti voitosta voittoon ja on enää muutaman päänahan päässä suorasta noususta. Cup-matsin perusteella joukkue säilyisi kakkosdivisioonassa kevyesti. Talouskin kestäisi nousun, toisin kuin monella muulla kolmosdivarijengillä. Manageri Jarmo Ahvosen mukaan kausi Kakkosessa vaati noin 60 000 euroa.

City Starsissa on jotain ihailtavaa. Joukkueessa oli hyvä henki, ja peliesitys oli miehekäs. Päävalmentaja Luciano piti näyttävää komentoa vaihtopenkillä. Olli Riikonen puolestaan on aivan liian hyvä pelaaja Kolmoseen. Teemu Toukonen pärjäisi asenteellaan helposti korkeammallakin sarjatasolla. Nuoret Kuusysin kasvatit pelasivat kypsästi pääkaupunkiseudun pallotaitureita vastaan. CS ei ole helppo vastus puolivälierissäkään.

Kivimaan kentänlaidat täyttyivät futisniiloista ja erityisesti Kuusysin retroverkkarit ihastuttivat. Vanhojen aikojen haikailu on ihan suotavaa aladivaritasolla. Mistään Kuusysin ja Reippaan paluusta ja FC Lahden haastamisesta ei kuitenkaan kannata puhua. FC Lahti on ja pysyy, ja seura on jo vakiinnuttanut asemansa suuren lahtelaisyleisön suosikkina. Harri Kampman sanoi toivovansa, että City Stars voisi tavalla tai toisella olla kaikkien lahtelaisten seura, jota niin Reipas kuin Kuusysikin voisivat hyödyntää. Siinä puheessa on perää.

Tatu Airo