Osakeyhtiön hallituksen on nautittava omistajien luottamusta ja toimitusjohtajan hallituksen luottamusta. Osakeyhtiön työntekijöiden on nautittava toimitusjohtajan luottamusta. Muuta tietä ei ole.

Jos toimitusjohtaja myy kesken kauden parhaasta päästä olevan puolustajan muualle, tai antaa parhaan hyökkääjän mennä, ei valmentaja, fanit, tai muutkaan voi asialle mitään. Ainoa, kuka voi, on hallitus.

Mikä on omistajien paras? Pelikaanien tilanteessa, jossa seura on juuri selvinnyt velkasaneerauksesta, ja jossa seuran (yhtiön) vapaa oma pääoma on olematon, omistajien paras on ilman muuta hyvä taloudellinen tulos.

On nähty, että putoamista vastaan pelaaminen antoi samankaltaisen taloudellisen tuloksen kuin voitosta pelaaminen, joten ymmärrettävää on, että play-off-peleihin pääsy ei taloudellista sadetta tee. Siksi kannttaa optimoida taloudellista tulosta vaikkapa joukkueen rakenteella.

Fanit eivät kanna muuta vastuuta kuin minkä pääsylipusta maksavat, median edustajat eivät maksa pääsylipustaankaan, joten ainoa vastuunkantaja on toimitusjohtaja. Mitä taas tulee osakeyhtiön moraaliin, niin Yle- ykkösen 4.1.2013 esittämässä Seitsemäs taivas -ohjelmassa haastateltavana ollut MIT:n taloustieteen professori Bengt Holmström sanoi, että yrityksellä on oikeus, jos laki ei sitä nimenomaan kiellä, toimia itsekkäästi, kiertää esimerkiksi veroja veroparatiisien avulla. Raamatun ”iloista antajaa jumala rakastaa” -sanonta ei koske yrityksiä, tiivisti Holmström.

Sellaista on osakeyhtiömuodossa pelattava jääkiekko, jalkapallo tai mikä muu laji hyvänsä. Sääli on sairautta, itsekkyys tuo tulosta ja heikkojen ei kannata vaivautua.

Kenttäpiispan ja luultavasti oman arvomaailmanne näkökulmasta kirjoituksestanne välittyy ”koti, uskonto ja isänmaa”-näkökulma. Näette, että ”liian usein kristinusko on leimattu ahtaaksi ja suvaitsemattomaksi, yhteinen isänmaa on lahja ja tehtävä ja Suomen koulurauha-ja kuri ovat Euroopan häntäpäässä”.

Perustatte näkemyksenne päätoimittaja Heikki Hakalan kirjoitukseen nykyisen kriisin syistä (9.12.2012) ja Esko Ahon kirjoitukseen (HS 29.12.2012) ja poimitte Ahon kirjoituksesta kohdan, jossa Aho toteaa, että ” pitää uskaltaa tehdä asioita, joihin yleinen mielipide suhtautuu epäilevästi, jopa vihamielisesti”. Hakalan kirjoitusta ei ole syytä arvioida, mutta Ahon on.

Ahon politiikka oli köyhiä kyykyttävää, eriarvoisuutta lisäävää ja tuloeroja kasvattavaa ja se loi pohjaa Matti Vanhasen hallitusten politiikalle. Ahon ja Vanhasen aikana Suomi velkaantui voimakkaasti oltuaan ennen Ahoa lähes velaton. Kun nykyisyyden teot ovat johdettavissa usein historiasta, on Ahonkin kirjoituksia luettava tätä vasten. Hän on todistaja omassa asiassaan, kuten HS:ssa taloustoimittaja Hänninen (3.1.2013) kirjoitti. Paavo Lipponen jatkoi Ahon linjoilla, mutta hänen aikanaan Suomi maksoi velkojaan pois. Vanhanen ja Katainen ovat velkaannuttaneet maan.

Kirjoitatte, että ” velaksi eläminen, laakereilleen jääminen ja naiivi luottamus, että joku toinen hoitaa kaiken puolestamme johtavat sivuraiteelle”. Näin varmasti on, mutta tavallinen kansa ei ole elänyt velaksi, eikä ollut naiivin luottavainen, mutta on joutunut sivuraiteelle. Sivuraiteelle joutumisen syynä on kansalaisten luottamus, että valtiojohto hoitaa asiansa.

Minusta kirjoituksestanne henkii se sama kova asenne, kuin mikä yhteiskunnassa nykyään vallitsee. Olisin toivonut hieman enemmän arkkipiispa Mäkisen lähestymistapaa, jonka mukaan köyhiä on kyykytetty jo liikaa ja on aika hyväosaisten katsella peiliin.

Olette oikeassa siinä, että muutamassa vuosikymmenessä vuotuinen työaika on vähentynyt 100 tuntia. Tutkimusten mukaan työajan lyhentymisen on mahdollistanut tuottavuuden kasvu. Siksi työajan lyhenemisestä ei kenenkään tarvitse olla huolissaan. Sanotte, että vauraus hankitaan työnteolla, ei lainarahalla. Oikein, kun työn lisäksi otetaan tuottavuus huomioon. Mutta, jos lainarahalla alennetaan hyvätuloisten veroja, kuten Vanhasen hallitusten aikana tehtiin, ei siinä työteko lisääntynyt eikä tuottavuus parantunut. Kansantalouden velka kasvoi ja sen myötä pysäytysjarrun tarve.

Arvoisa kenttäpiispa. Velkaantuminen ei ole palkansaajien, eläkeläisten eikä työttömien aiheuttamaa. Velkaantuminen on harjoitetun liberaalisen talouspolittikan aiheuttamaa. Mitä tulee havaintoonne kouluasioista, Pisa-tutkimus asettaa sen kyseenalaiseksi. Rauhattomassa ja kurittomassa koulussa ei saavuteta hyviä oppimistuloksia.

Olemme saaneet lukea paikallisesta aviisista, että neuvotteluja on käyty,  ja tingitty on puolin ja toisin. Kokoomus kertoo haluavansa hyvitystä valtuuston varapuheenjohtajuuksien myötä sille, että se antoi paikkoja pienille puolueille lautakunnista. Mikäs siinä.

Sille ei näytä kelpaavan hyvitykseksi se, että kokoomus saa kokoaikaisen kaupunginhallituksen puheenjohtajan paikan, johon istuu kokoomuksen pääneuvottelija Ilkka Viljanen ilman pientäkään tuskaa 60.000 euron vuosipalkalla. Palkka vastaa pienen kunnan kunnanjohtajan palkkaa. Esteellisyys ei koske tällaista suhmurointia, mutta jälkensä se jättää ja kertoo paljon siitä, mitä on odotettavissa. Mitähän Transparency International miettii.

Siitä täytyy kokoomusta onnitella, että onnistuivat pelaamaan muut solmuun riiputtamalla jokaiselle jotain hyvää nokan edessä. Pienet saivat lautakuntapaikkoja ja demarit saivat joukkoliikennerahaa ja muuta valtuuston viimeisestä kokouksesta huolimatta.

Me veronmaksaja odotamme aleneeko kaupunginjohtaja Myllyvirran palkka, kun hänen tehdäviinsä osin kuuluvia ”sondeeauksia” aletaan hoitaa päätoimisesti; hänen työn tuottavuutensahan alenee. Jännityksellä odotamme myös, miten valmistelu paranee ja miten investointien kannattavuus otetaan nykyistä paremmin huomioon, kun virkamiesten valta vähenee. Näinhän tätä päätoimisuutta on perusteltu.

Viime tietojen mukaan ns toriparkki-asiassa on tehty jatkovalitus esteellisyysperustein. Päätoimisella kaupunginhallituksen puheenjohtajalla onkin melkoinen tasapainoilu edessään esteellisyysasioiden kanssa. Päätöksentekoesteelliseksi tulee myös valmisteluvaiheeseen osallistumalla.

Ei se nyt aivan noin mene, jos suorasta matematiikasta puhutaan. Pelejä on jäljellä ja pisteitä. Asia muuttuu, jos ajatellaan, mikä on todennäköisyys, että pelikaanit voi olla muulla kuin kahdella viimeisellä sijalla. Todennäköisyyttä laskettaessa mukaan tulevat myös henkimaailman asiat.

Minusta pelikaanien kohdalla kysymys on nyt pääasiassa henkimaailman asioista. Tällöin muutosta ei saada harjoittelemalla enemmän, tutkimalla videoita enemmän, vaihtamalla miehiä enemmän; kaikkea sitä, mitä julkisuuden mukaan on tehty.

Joukkue kaipaisi ilmiselvästi psykologia tai terapeuttia ja lepoa. Ylipäätään asioita, jotka vievät ajatukset pois pakkovoittamisen suorituspaineista. Sen saat, mistä luovut, on vanha jo raamatusta peräisin oleva totuus. Rentoutta saa luopumalla yrittämisestä, voiton saa luopumalla voiton pakonomaisesta yrittämisestä.

Joukkueen mentaaliseen tilaan voisi vaikuttaa myös ESS hieman ymmärtäväisemmällä asenteella. Hyvää yötä kommenteilla varustetut kirjoitukset eivät herätä; ne ohjaavat puristamaan mailaa yhä kovempaa. Kun vangitsee ajatuksen, vangitsee suorituksen. Kun vapauttaa ajatuksen, vapauttaa suorituksen. Siis hyvää huomenta, pelikaanit.

Politiikassa on mahdollista ampua hyvää tarkoittavassa mielessä rypäleammuksia, jotka räjähtävät silmille viimeistään vaalien yhteydessä. Näin on käymässä demareille, joiden vastuuministeri (Ihalainen) valmistelee lakiesitystä määräävästä markkina-asemasta päivittäistavarakaupassa.

Demarit ovat nielaisseet sen kepun heittämän koukun, jossa lippalakkipäinen tuottaja kertoo, että hänelle jää vain muutama sentti, kun kauppa myy tuotetta niin ja niin kalliilla. Minun silmiini ja korviini sattuneissa jutuissa on jäänyt kertomatta, että tuottaja saa sen markkinoilta saamansa muutaman sentin lisäksi myös tukiaisia, jopa niin, että tuottajan tulossa niitä voi olla noin 59%.

Tuottajan osuuden jälkeen teollisuuden osuus on noin 46%, kaupan osuus noin 25% ja verojen osuus noin 27%. Katseet pitäisi siis suunnata teollisuuteen ja verotukseen.

Kilpailuvirasto suhtautuu kielteisesti lakiesitykseen sen kilpailua rajoittavan luonteen vuoksi, joka voi johtaa kuluttajan maksamien hintojen nousuun. Häviäjiä olisivat myös paikallisten tavarantoimittajien lisäksi pienemmät kaupat.

Suomen taloustilanteen ennustetaan pysyvän huonona ja kasvun heikkona vielä pitkään. Elinkeinoelämä vaatii työehtojen heikentämisiä, työttömyyden ennustetaan lisääntyvän ja tulevasta työehtosopimuskierroksesta ennustetaan riitaisaa. Talouden tasapainottamiseksi ensi vuonna tulee voimaan arvonlisäveron korotus, joka vähentää ostovoimaa, minkä lisäksi verotusta kiristetään.

Tällaisessa tilanteessa työn ja oikeudenmukaisuuden puolueen ei pitäisi olla tekemässä mitään toimenpiteitä, jotka ovat omiaan korottamaan kuluttajan maksamia hintoja tai heikentämään kuluttaja asemaa.

Jos demareiden ajatus on se, että elintarvikeketjun tulonjako muuttuu lippalakkimiehen suuntaan, niin käy juuri päinvastoin. Vahvat elintarviketeollisuuden toimijat kasvattavat voimaansa entisestään ja laskun maksaa kuluttaja kalliimpina hintoina.

Jos ajatus on se, että Suomeen tulee lisää ruokakaupan kilpailua, niin tilanteessa, jossa verotus on kireä ja sääntely lisääntyy, Suomi ei ole houkutteleva markkina. Kaiken lisäksi byrokratia kasvaa ja se aiheuttaa painetta hintoihin.

Kun lukee lakiesityksestä annettuja lausuntoja, voi vain todeta sen, että demarit rakentavat itselleen sellaista rypälepommia, joka sopivasti laukeaa seuraavien vaalien alla, kun keskustellaan mikä porukka oli sääntelylain takana.

Huvittavaa on todeta, että MMM:kin lausunnossaan toteaa, että lakiesitys parantaa alkutuottajan asemaa vain vähäiseltä osin ja vain tuottajan myydessä tuotetta suoraan kaupalle. Kilpailualan asiantuntijat ovat yksimielisesti lakia vastaan.

Parasta oikeudenmukaisuutta palkansaajille, pienituloisille, eläkeläisille ja vähempiosaisille yleensäkin, on, että päivittäistavarakaupan hinnat eivät nouse. Erityisen tärkeää se on talouden taantumassa, jossa nyt elämme.

Olen asunut Lahdessa tällä erää reilu neljä vuotta ja koko ajan FC-Lahti on tehnyt tappiota. Seura on osakeyhtiö, joten melko kauan velkojien hermo on kestänyt. Hyvä tietysti niin eräillä edellytyksillä. Tappiota voi tehdä melko pitkään ilman konkurssimenettelyä, kunhan muistaa maksaa verot ja muut julkiset maksut. Tällöin pallo pysyy yksityisten velkojien kenttäpuoliskolla. Lopulta siltäkin kenttäpuoliskolta tullaan veronmaksajien piikille, koska yksityisen puolen tappio on verottajalta pois.

Osakeyhtiölain mukaan on ratkaisevaa se, onko yhtiössä riittävästi varoja sen velkojen maksuun vai ei. Varojen riittäessä toimeenpannaan selvitystilamenettely. Mikäli varat huomataan riittämättömiksi, on yhtiö asetettava konkurssiin.

Yhtiön on tehtävä viipymättä rekisteri-ilmoitus, jos sen oma pääoma on negatiivinen, ja kutsuttava koolle yhtiökokous yhtiön taloudellisen aseman parantamiseksi tai yhtiön asettamiseksi selvitystilaan.Selvitystilan vaarana on, että  hallitus ja johto voi joutua henkilökohtaiseen vastuuseen, mikäli se aiheuttaa osakkeenomistajille tai velkojille vahinkoa.

Toistaiseksi FC-Lahti on selvinnyt erilaisin toimenpitein, joista osa heijastuu pelaajien palkkioihin ja muutenkin pelaajien käyttämiseen selvitystilan välttämisen pelinappuloina. Pelaajien palkkiot ovat pieniä, olemattomia, pelataan nälkäpalkalla, kun samaan aikaan Palloliitto puhuu ammattilaisurheilusta.

Minusta olisi jo aika puhaltaa peli poikki ja lähteä siitä, että jalkapallo on harrastus eikä työ. Silloin ei tarvitsisi käyttää kepulikonsteja pelaajien kohdalla ja pelaajatkin voisivat todeta, että he eivät ole hyväksikäytettyjä pienipalkkaisia orjia.

Turhautuminen ja paniikkimieliala ovat ymmärrettäviä, kun vertailupohjaksi otetaan viime kausi, jolloin kaikki näytti menevän nappiin. Onko niin kuin jossain medioissa on väitetty, että pelaajahankinnat onnistuivat silloin erinomaisesti, eikä niinkään ollut kyse valmennuksen erinomaisuudesta. Uskon, että kyse oli molemmista asioista.

Nyt, kun menee huonosti, valmennuksen merkitys korostuu. Valmentajien, jos kenenkään, pitäisi malttaa mielensä ja luottaa tekemiseensä. Näin ei näytä olevan, koska päävalmentaja Suikkanen ESS:n mukaan luo jo katseensa yläkertaan ja pukuherroihin.

Pahinta, mitä nyt voidaan tehdä, on luoda epävarmuutta ja paniikkimielialaa. Se johtaa ylivarovaiseen pelaamiseen, koska pelaajat (myös valmentajat)  eivät uskalla ottaa riskejä. Peli lukkiutuu ajatuksen lukkiutuessa ja kierre pahenee häviö häviöltä.

Mitä pitäisi tehdä? Minusta pitäisi uskoa omaan tekemiseen, ottaa rennommin, pitää vaikka harjoittelun välipäiviä ja tehdä jotain muuta kuin puristaa mailaa. Pitäisi antaa omien maalivahtien pelata ja kehittyä loppukauden ratkaisutaisteluihin. Pitäisi kertoa Pikkaraiselle ja muutamalle muulle koheltajalle, että jäähyaitiosta ei pelejä ratkaista ja että kyse on urheilusta eikä vastustajan vahingoittamisesta.

Paniikkinappulan painaminen ei poista paniikkia, se lisää epävarmuutta ja pelkoa. Pelolla ei otteluja voiteta. Rentoudella ja  uskolla omiin kykyihin niitä voitetaan.

ESS:n jutussa Lahden työllisyysasian päällikkö Sami Kuikka kertoi, että työllistää ei kannata, koska ”sakko on noin 300 eruroa kuukaudessa, kun taas yhden henkilön työllistäminen maksaa oikeasti noin 25.000 euroa kuukaudessa”.

Johtaja Kuikalla on tainnut jäädä matematiikan ( ja kustannuslaskennan)  opinnot vähiin ja yhteiskuntatieteiden opinnot kesken, kun hän ei ymmärrä ottaa laskelmiinsa mukaan huolimattomasta viranhoidostaan johtuvia menoja, kuten esimerkiksi toimeentulotuki. Terveyskeskuksia kuormittavat tutkitusti työttömät ja muuten vähäosaiset enemmän kuin työssäolevat. Lisäksi työllistettävät maksavat kunnallisveroa toisin kuin pääomatuloja nauttivat.

Kun ihmisellä on työ, hän viettää ihmisarvoista elämää ja kokee olevansa yhteiskunnan jäsen. Hän on silloin myönteisessä kierteessä. Kun ihminen joutuu työttömäksi (yleensä ilman omaa syytään) hän joutuu negatiiviseen kierteeseen, jota pahentaa tälläisten johtaja Kuikkien viranhoito.

Pankkireja on syytetty aiheesta ahneudesta, omaan napaan tuijottamisesta ja nykyisen talouskriisin aiheuttamisesta. Lahden työllisyysasioiden hoito jatkaa ESS:n jutun perusteella samaa linjaa; metsää ei nähdä puilta. Kuikan hyytävä huuto vahvistaa ajatusta siitä, että Lahdessa ajatellaan, että ”kunkin kurjuus on oma syy; kun vain asiansa hoitaa, kyllä täällä menestyy”. (A.Salo)

Lyhyeksi jääneellä kansaedustajakaudellaan Viljanen  kertoi verkottuvansa, koska näin saadaan asioita eteenpäin. Verkottuminen onnistui näköjään yhtä hyvin kuin Viljasen jatkokausi kansaedustajana. Nyt tavallisena kunnallisvaikuttajana Viljanen yrittää vierittää oman verkottumisen epäonnistumisensa muiden viaksi. Väärin on vastustaa ja kerätä adresseja ja jopa luovuttaa niitä ministerille.

Mitä verkottumiseen tulee, sen on todettu olevan sama asia kuin ns. ”hyvä-veli”-järjestelmä, jossa ”sulle-mulle” periaatteen mukaan jaetaan asioita muiden maksettaviksi. ”Hyvä-veli”-järjestelmä on viimeksi näyttänyt voimansa ”Finnair-gatessa” ja varuskuntien lakkauttamisessa. Kun on tutkittu korruptiota Suomessa, tämä ”hyvä-veli”-järjestelmä on noussut siinäkin esiin.

Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan VT 12 Launeen vaihtoehto on paljon kalliimpi kuin ns. Renkomäen vaihtoehto. Kun Suomi elää velaksi, ja kun Lahti elää velaksi, olisiko syytä etsiä vaihtoehtoja, jotka vähentävät velkaantuneisuutta? Onko tarkoituksenmukaista se, että velkaantumisen taittaminen otetaan vain kansalaisten ostovoimaa kuristamalla?

Kuten sanottu, Ilkka Viljanen olisi voinut lyhyeksi jääneellä kansanedustajakaudellaan hoitaa Launeen vaihtoehdon niin sanotusti kotiin. Kun ei onnistunut, on hyvä nyt syytellä toisin ajattelevia kuntalaisia, valtuutettuja ja liikenneministeriäkin omasta saamattomuudestaan.

Puolustusministeri selvisi perussuomalaisten tekemästä välikysymyksestä käytyään selvittämässä asiaa demarien hallitus-ja eduskuntaryhmälle ja kerrottuaan toimineensa ajattelemattomasti salatessaan sen, että hän vaikutti asiaan. Wallin ja Rkp puolustauvuivat sillä, että asiasta käytänössä sovittiin hallitusohjelmaa tehtäessä, vaikka asiaa ei paperille pantukaan.

Sitä Wallin eikä Rkp ole kertoneet, että kenen kanssa sovittiin ja miten sovittiin? Ketkä olivat paikalla? Pääministeri Katainen kieltää sopimisen, valtiovarainministeri Urpilainen kieltää sopimisen ja molemmat kieltävät tienneensä Wallinin harjoittamasta poliittisesta ohjauksesta. Kuka valehtelee, tai muistaa väärin; Wallin, Rkp, Katainen vai Urpilainen?

Mediassa on selitelty Wallinin puolustukseksi sitä, että toki voi poliittisesti ohjata, mutta siitä pitää kertoa. Demareita on moitittu herkkänahkaisiksi kölin alta vetäjiksi, kun medialle oli kerrottu Wallinin kuulemisen ajankohta. Ensimmäistä kertaa minä kuulen, kun media valittaa siitä,että heille jostain asiasta kerrotaan etukäteen. Normaalisti media valittaa, että asioita pyritään tekemään heiltä salaa.

Kuka siis valehteli? Jos valehtelu määritellään niin, että siinä esitetään vilpillisesti jotain, mikä ei ole totta, niin valehtelivatko Wallin ja Katainen? Kun Rkp ja Wallin eivät hallitusohjelmaan saaneet kuin lakiin perustuvan kirjauksen ruotsinkielisen varusmieskoulutuksen jatkumisesta, he tulkitsivat asiaa itselleen sopivalla tavalla.

Katainen ja kokoomus ilmoittavat tekevänsä politiikkaa ilman politiikkaa, olemalla kaiken yläpuolella ja kertoen,mikä kulloinkin on Elinkeinoelämän Keskusliiton mielestä oikein ja isänmaalle parasta, eli absoluuttisen totuuden. Katainen arveli hyvän ystävänsä Wallinin toimivan samoin ja kertovan vain mikä on isänmaalle parasta, ilman mitään politiikkaa.

Määritelmällisesti Wallin ja Katainen siis tuskin valehteilvat. Kepulisti ja kansaa hämäten he kuitenkin toimivat. Ainoastaan Urpilainen saa puhtaat paperit tässä ja muussakin poliittisessa toiminnassa.