Kaupunki onkin tullut tutksi lukemattomilla reissuilla,

varsinkin risteilyillä.

Seison Gabriella-laivan kannella ja havaitsen katseella
samalla miten ilmassa lentokoneita liitelee Brommaan,
kadulla nivelbusseja rullaa Slusseniin ja paikallisjuna
jyrisee Saltsjöbanan-radalla, käännyn hieman oikealle,
Strömmen-lahdella seilailee useita lauttoja mm Slussenin
ja Djurgårdenin väliä, kauempaa voi erottaa Gamla Stanin
ja siellä Centralbron-sillalla metron ja junankin.
Täällä todella on joukkoliikenteen koko kirjo ilma-,
maa-, raide- ja vesiliikenteineen aistittavissa tämän
suurkaupungin rauhallisessa aamuruuhkassa, etenkin kun
yksityisautot keskustasta huomattavasti vähentyivät
äskettäisen ruuhkamaksun käyttöönoton jälkeen.

Näillä lukuisilla ‘Päivä Tukholmassa’-risteilyillä itse
kuitenkin olen yleensä tyytynyt vain noin kolmen tunnin
kävelyyn Viking-terminaalista ranta- tai yläkatuja pitkin
Slusseniin ja vanhasta kaupungista Drottninggatania pitkin
edelleen kävely- ja muitakin keskustan katuja tallaten,
ja välillä sääoloista riippuen pitemmällekin esim. etelän
suuntaan Globeniin asti.