“Piipahdus Moskovaan”
Ex-tempore menin illalla Lahden asemalle ja ostin
junaliput Moskovaan. Astuin venäläiseen Tolstoi-junaan,
lipussa oli vaunu ja paikka määrätty. Vaunuemäntä sanoikin,
et mene siihen hyttiin, siellä on vaan naisia.
Yleensä ennen ei ole mitään tämmöistä sanottu,
koska hytit ovat sekahyttejä, olen ollut usein niissä,
eikä mitään probleemaa, joten sanoin voivani matkustaa
naisten kanssa. Tähän vaunutäti lisäsi he ovat sairaana.
Mutta tuolla on hytti, jossa on jo “suomi poika”,
laitan sinne.
Hytissä oli vain laukku, tein siinä ristikon, kuuntelin
radiota ja luin lehteni. Parin tunnin päästä tämä “suomipoika”
saapuikin, oli ollut ravintolassa.
Hän ehdotti, että lähtisin syömään ravintolaan, en halunnut,
ei ollut nälkä. No hän otti esille konjakkipullon ja
tilasi vielä teetä, en kieltäytynyt. Sitten vielä piti
lähteä ravintolaan, siellä otettaisiin shamppanjaa.
Joimme pari pulloa Moldavalaista shamppanjaa ja menimme
hyttiin. Kävinkin siinä sitten nukkumaan, kun aamulla
olisi aikainen herätys.
Vähän ajan päästä tämä “suomipoika” änkesi siihen
samaan petiin. Olin jo aikaisemmin pitänyt häntä hieman
erikoisena, mutta en kuitenkaan arvannut tuollaista suuntausta!
Onneksi konjakki ja samppakalja sekoitti hyvin mahani ja minulle
tuli oksettava olo, joten äkkiä siitä ylös ja vessaan.
Joten ei tarvinnut sitä ‘suomipoikaa’ todella POTKAISTA lattialle.
Vaikka olen koko ikäni reissannut, aikaisemmin mitään vastaavaa
en ole kohdannut. Vaikka jälkeenpäin olen joskus ajatellut, kun
nuorena 16-vuotiaana yksin matkustin Tukholmaan laivalla ja yöllä
siellä kadulla eräs mies tuli juttelemaan ja lopulta vei
Lilla-Essingen asuntoonsa yöksi ja aamulla antoi vielä
bussirahat keskustaan. Mitään ei kuitenkaan silloin tapahtunut,
enkä nuorena edes ymmärtänyt. Että tämä saattoi olla niitä
“kilttejä” homomiehiä, josta ois saattanut kehittyä myöhemmin
jotain sellaista, “jos oisin ollut suuntaunut samaan”.
Todella olen ollut siinä luulossa, että nämä ns. HOMOT
iskevät ‘omiaan’. Jotta heillä on puheissa ja käytöksissä
“joku merkki”, jolla tunnistaa. Olenhan myöhemmin uteliaisuudesta
vieraillut heidän pubeissaankin Lontoossa.
Mutta voihan herra alkoholi tehdä myös HOMOILLE omat tepposensa.
Mutta ei minulle tullut mitään negatiivista kaveria kohtaan,
vaan koko ‘Moskova’-päivän yhdessä kuljimme tuttuja reittejämme,
hänkin oli kuulemma opiskellut Pietarissa teologiaa, vaikkei
hänestä pappia tullutkaan, nytkin oli jatkamassa iltasella junalla
matkaa entisten opiskelukavereittensa luo ja hän pyysi minua
liittymään edelleen hänen matkaseuraksi, mutta onneksi jo junassa
selvisi minulle tuon episodin kautta hänen suuntautuneisuus,
eikä vasta jossain ‘jumalanseläntakana’.
Paluumatkalla sitten junahyttiini tulikin nuorehko venäläinen
nainen. Mutta ei minulle tullut mieleenikään yrittää hänen
viereen, vaikka olin oluttakin ottanut. Aamullakin kekustelimme
ja hän tarjosi omia tekemiään eväitä.
(Monissa tilanteissa usein joku on jotain aina tarjoamassa!)
Ja mistäkö tiesin tämän “suomipojan” ns. homoksi?
Niin hän sitten itse sen kertoi ja edelleen sanoi miten vihaa
esim. eräitä blondeja!