Uimaan Mustallemerelle
http://www.youtube.com/watch?v=f5glv8f_-fs&feature=related
Asuntoautolla Ukrainaan Krimille ja uimaan Mustallemerelle.
Kun Euroviisukeväänä-05 koitti meille viisumi-vapauskin.
Otimme toukokuun alkupuolella asuntoauton alle ja suuntasimme
nokan kohti Ukrainaa ja Krimin niemimaata.
http://www.gnetagalten.se/images/00028/0/mercedes-benz-adriatik-sp-rv-2005.jpg
Viisumin poistuttua matkan suunnittelu helpottui suuresti.
ja asuntoauton kanssa mitään majoitusvarauksia ei tarvinnut
tehdä, joten perillä aikataulut sai määritellä itse.
Eksoottiselta matkalla oli värikkäitä matkakokemuksia ja
paikallisten ihmisten kanssa kohtaamisia. Reissu oli
mukava kokemus, Ukrainaa voisi suositella muillekin.
Ukraina ei ole suomalaisten perinteinen lomanviettopaikka,
eikä matkatoimistoissa sinne suuntautuvaa matkatarjontaa
juuri ole. Kesä-heinäkuussa Krimin alueella vierailee
kuitenkin pari miljoonaa venäläisturistia, alue on suosittu
lomakohde myös ukrainalaisten keskuudessa.
Äitienpäivänä alkanut reissu oli pituudeltaan kymmenen päivää,
mutta maassa ja matkalla olisi viihtynyt paljon pitempäänkin.
Baltiassa voisi Itämeren rannalla viettää pari viikkoa ja
Krimillä samoin. Silloin Rosella-autolautan aikataulu saneli
kuitenkin osittain kulkuamme.
http://www.youtube.com/watch?v=KXNX56NuaJw&feature=related
Veri on vetänyt minua joka kevät etelään ‘muuttomatkoille’.
Olen matkustanut lentämällä, junalla, laivalla ja autolla,
mutta tämä asuntoauto oli uusi ja mielenkiintoinen kokemus.
Reittisuunnitelmassa yritin ottaa huomioon, ettei tie
olisi kovin vuoristoista. Ensimmäiset vuoret tulivatkin
vastaan vasta perillä Krimillä, kun noustiin esim. Yaltalla
yhä vaan ylöspäin ja takaisin ei ollut ‘menemistä’, kun tie
vaan kapeni ja kapeni – peilit raapi jo reunamuureja,
onneksi tie lopulta hieman leveni ja alkoi taas laskeutua -
no selvittiinhän tästäkin.
Matka tehtiin mennen tullen Viron, Latvian, Liettuan ja
Puolan kautta. Reissun päällä pärjättiin venäjäntaidoillani,
mutta myös englannilla ja saksalla kohteissa pärjäisi.
Puheisiin paikallisten kanssa reissulla päädyttiin usein,
ainakin kyselemään oikeaa tietä.
Hyvät kartat on oltava mukana, myös kaupunkeihin. Tienviitat
ovat paikoin epäselvät ja kylissä ihmiset viittoivat tietä
kaikki eri suuntiin. Yöllä ajoa pyrimme välttämään,
kun Puolassa ja Ukrainassa oli usein hevospelejäkin teillä.
Uusi Ukrainan kartta ostettiin mennessä vasta paikalliselta
huoltamolta ja kun ymmärsin venäjää, sen tulkinnassa ei
ollut vaikeuksia, vasta kun olin itse ajovuorossa,
kiertelimme eräässä kaupungissa pari tuntia etsien ulospääsyä -
lopulta oli pakko pysähtyä ja pyytää paikallista autoilijaa
piirtämään meille kaupungista ulosajoa selventävä kartta.
Ukrainassa oli lähes joka kylässä poliisit vastassa,
mutta vastaantulevat paikalliset autot vilkuttivat valojaan
varoitellen meitäkin, kuin aikoinaan Suomenkin teillä.
Ilmeisesti autoilijoita ottaa pattiin poliisien usein
pistäessä lahjukset omaan taskuunsa, valtion vaan
nuollessa näppejään.
Alkumatkasta Ukrainan puolella poliisi pysäytti näyttäen
tutkan lukemaa ja sanoi, että sallittu nopeus ylittyi 23 km/h.
Siinä oli kylä ja merkki oli kuulemma ollut jo pari kilometriä
aikaisemmin. Olimme vasta aiemmin pysähtyneet tienvarteen
puoleksi tunniksi, ja kun minä lähdin ajamaan niin heti
500 metrin päässä olivat nuo poliisit. Itse en muistanut
mitään merkkiä olleen. Kohtelias poliisi kyseli kaikenlaista
ja ihmetteli miksi näin kylmään aikaan Krimille menemme.
Hän ei heti pyytänyt rahaa, vaan kysyi moneen kertaan että
“mitäs tehdään”. Minun olisi pitänyt älytä pienestä vihjeestä
tarjota vaikkapa rahaa. Kun aikamme jahkailimme, poliisi
lopulta pyysi viskiä tai konjakkia. Kun niitä ei ollut, kelpasi
rahakin ja annoin paikallista rahaa vajaan 10 euron edestä.
Paluumatkalla tullessa Ukrainan ja Puolan rajalla tökki ja
jouduimme odottamaan lähes 15 tuntia jonossa. Meillä oli jo
kiire ja tulimme Ukraina-Puola-rajalle yöllä, ja uskoimme
yöpymisen menevän siinä pätkä kerrallaan ajaessa.
Mutta seuraavaan päivään mennessä olimme edenneet jonossa
vain parisataa metriä, eikä ollut mitään tietoa kuinka kauan
odottelu vielä kestäisi. Jonon molemmin puolin ajoi jatkuvasti
autoja ohitsemme. Lopulta auton omistaja maksoi vaaditun
30 euron jononohituspalkkion siinä pyörivälle miehelle,
joka johdatti meidät heti muitten ohi tulliin.
Mennessä teki mieli palata takaisin jo ennen tullialuetta.
Kun se rajan ilmapiiri vaikutti jotenkin uhkaavalta ja jatkui
tullialueella, ota lappu ja palaa hakemaan puuttuva jne.
Puolasta mennessä meille sanottiin – ohittakaa jonossa muut kun
olette transitiomatkalaisia, no sinne päin se onnistukin,
mutta palatessa olikin toisin – vain maksamalla pääsi jonon ohi.
Suuremmitta vaikeuksitta kuitenkin selvittiin eikä mitään
vaarallisia tai todella uhkaavia tilanteita reissulla
kohdattu lainkaan. Tosin pidimme auton aina yöt vartioiduilla
tai aidatuilla parkkipaikoilla.
Ukrainassa matkan aikana ei juuri näkynyt länsimaisia tai
muitakaan turisteja. Kerran näimme saksalaisen turistibussin
ja toisen kerran saksalainen henkilöauto ohitti meidät.
Tiet ovat siellä sen verran huonossa kunnossa, että niissä
montuissa auto voi helposti hajota. Tosin tiestö ei ollut
kovin huono Venäjällä tottuneelle ajajalle.
Ukot kuokkivat pelloilla ja tienvarsilta niitettiin heinää,
jota kuskattiin hevosilla ja moottoripyörän sivuvaunuilla.
Asuntoautomme oli myös ainoa laatuaan koko reissun aikana ja
paikalliset ihmiset katselivat sitä usein lähes huuli pyöreinä.
Omalla asuntoautolla matkanteko oli edullista, kun ei ota
huomioon pääomaa. Laskin koko 10 päivän reissun kustantaneen
lauttamaksuineen, polttoaineineen ja ruokineen noin
500 euroa kahdelta.
Tämän Ukrainan reissun etappeja:
Su 8.5. Lahti-Helsinki, josta Viking Rosellalla Tallinnaan.
Ma 9.5. Tallinna-Pärnu-Riika-Liettua-Kaunas-Puolan raja
Ti 10.5. Bialystok-Turow-Lublin-Piask-Krasnystaw-Zamoc-
Tom.Lubelski-Ukrainan raja-Raya Ruska-Zhovkva- Lviv
Ke 11.5. Lviv-Ternopil-Khmelnytski-Vinnytsya-Uman- Pervomaisk
To 12.5. Pervomaisk-Nova Odesa-Mykolayiv-Kherson-Via
Ranta-Krasnoperekopsk-Simferopol.
Pe 13.5. Alushta ja Yalta, Simferopol.
La 14.5. Sevastopol
Su 15.5. Sevastopol-Simferopol, josta kotiin päin.
Krasnop-Kherson-Pervomaisk.
Ma 16.5. Pervomaisk-Vinnitsa-Lviv-ja Urkraina-Puola raja.
Ti 17.5. Viimein rajalta eteenpäin yli 13 tunnin odottelun
jälkeen – tankkaus Puolan Turow’ssa.
Ke 18.5. Liettua-Tallinna-Helsinki-Lahti.
Ja Lahdessa auton mittariin oli kertynyt 5600 kilometriä.
Ukraina on mielenkiintoinen ja hieman ‘vanhakantainen’ maa,
silti lähtisin sinne uudelleen, kun viisumia ei yhä
edelleenkään vaadita.