Eräs Karjalan “kotiseutumatka”
Bussi tuli lauantaiaamuna klo 9.30 Lahteen valtateiden
liittymään ja hyppäsin kyytiin. Iitin Mankalan taukopaikalla
tuli vielä eräs matkalainen kyytiin.
http://www.youtube.com/watch?v=wbSbEkhOGdo
Kahvitauon jälkeen jatkoin klo 10.00 nyt kuskina Kouvolan,
Lappeenrannan, Imatran kautta Parikkalaan. Siellä pieni
pyrähdys oikealle sivutietä lähelle rajaa.
Söimme myös siinä Parikkalassa ja jatkoin klo 14.00 ajoa
edelleen Kesälahti, Kitee, Tohmajärvi ja Niiralaan rajalle
saavuimme klo 15.30.
Edellämme oli vain toinen bussi, Suomen puolella odottelimme
vartin. Mutta siinä Venäjän puomilla jouduimmekin odottamaan
jostain syystä yli 1,5 h ja henkilöautot ja rekat ajoivat
vaan ohitsemme. Olisiko edellisen bussin papereiden täytössä
kulunut ylimääräistä aikaa, vai olivatko Venäjän
rajavirkailijat väliin menneet ruokatauolle.
Meidänkin passien ja viisumien tarkistamisessa kului aikaa
vielä 1 h, varmaan koska neljän ryhmäviisumin henkilötiedoissa
oli joitain vuosivirheitä. Mutta faksaten virkailijat selvitti
tilanteen, eikä tarvinnut kääntyä Suomeen.
Nyt vakikuski jatkoi rajalta klo 19.30, tankaten ja ajaen
Sortavalaan. Matkalla Sortavalaan kuski “maksoi” tavanomaisen
ylinopeussakon 200 ruplaa. Näin saavuimme Sortavalaan klo 20.30,
joten ensin illastimme ja vasta senjälkeen veimme matkatavarat
saman hotellin huoneisiin, matkanjohtaja myös sopi seuraavan
päivän virallisen “oppaan” tapaamispaikan ja ajankohdan.
Sunnuntai aamulla oli aamiainen jo klo 7.30, näin pääsimme
matkaan ajoissa, puolivälissä matkaa Lahdenpohjaan oli
tien tukkena suuri lehmälauma menossa laitumelle, Jaakkiman
kirkon raunioillakin olimme jo klo 9.00.
Kirkon jälkeen suunnistimme Sorolaan ja pääsimme korkealle
mäelle, mutta edessä oleva tie näytti päättyvän suoraan
Laatokkaan, joten bussi oli pakko jättää siihen, mutta vielä
peruuttaen erään datsan pihatielle, koska sitä tietä kuitenkin
ajoi noita paikallisia “maastoautoja”, Nivoja.
(Äitinikin oli syntynyt Sorolassa, en tosin tiennyt oikeata taloa)
Siihen tuli tämä datsan omistaja ja kun keskustelin hänen kanssa,
hän sanoi Laatokan pinnan olevan nyt lähes metriä korkeammalla
jo useampana vuotena peräjälkeen normaalista.
Siinä puhuttiin sinne Sorolan saareen menosta, niin hän sanoi,
että hänellä on vene, johon voisi 4-5 henkilöä tulla kyytiin.
No heti löytyi halukkaat ja menin itsekin vielä mukaan.
Ja muu porukka harppoi sitä tulvivaa tietä ja käveli perille
saareen asti, vene oli siellä saaressa 10 min ennen heitä.
Sorolan saaressa löysimme “kartanon” kiviperustukset ja siellä
eräs matkalainen lähes astui käärmeen päälle, joten emme oikein
uskaltaneet lähteä siihen korkeaan ja tiiviiseen
aluskasvillisuuteen pikkukengissä. Joten jäi löytämättä vanhimman
miehen kotitalon perustus, joka olisi ollut vain 300 metrin päässä.
(oikeat varusteet pitäisi olla matkassa!)
Vaikkei tämä datsan omistaja mitään pyytänyt maksuksi
opastamisesta, polttoaineesta ja parkkipaikasta, “kitsaat”
matkalaisemme oli antaneet kuulemma vain 20 ruplaa ja kahvipaketin
noista ‘palveluista’!
Palattuamme sitten takaisin bussille, jatkoimme Lahdenpohjaan
syömään, Annika-hotelli oli paikkana. Matkanjohtaja meni ensin
sinne kysymään tilannetta, mutta hän tuli heti takaisin ja pyysi
minua mukaan, koska tarvittiin venäjäntaitoista. Olimme siellä
jo klo 12.00 ja heillä oli vielä hommat kesken, heidän mukaan
sovittu aikakin oli vasta klo 13.00, joten pitäisi vielä
odotella puolisen tuntia, joten lähdimme vielä torille.
Söimme ja jatkoimme matkaa Kurkijoelle, jossa piti olla tämä
sovittu “opas” odottamassa klo 14.00. Siinä ei ollut ketään
ja matk.joht. soitti saman “Svetan” numeroon, ilmeisesti hänen
kanssa oli sovittu tapaaminen edellisenä päivänä.
No tämä pyysi odottelemaan vielä “15 minuuttia” opasta.
No “päättäjät” ei jaksaneet odottaa yhtään enempää kuin 15 min,
vaan lähdimme matkaan yksin ja ilman opasta. (mahdollisesti
opas olisi vielä siihen tullutkin!) Olimme siinä tosin
odottaneet jo 40 min kaikkiaan.
Elisenvaaraan oli siitä 15 km ja vielä kartan mukaan piti ajaa
7 + 7 km. Minä en tosin tiennyt, että jollain oli tarkempiakin
karttoja kuin se iso, jossa ei ollut kaikkia tienhaaroja.
Viimeisen 7 km:n tien oikeellisuudesta he väänsivät kättä,
olisiko pitänyt ajaa sitä toista tietä vai ei.
Tuli vastaan sitten T-risteys, se oli isompi tie, siitä oli
23 km johonkin! Ja sieltä päin sattui tulemaan paikallinen
ikkunallinen pakettiauto, jossa oli pari ihmistä ja meidän
“mieslauma” ryntäsi pysäyttämään ja kyselemään missä ollaan
ja mihin pitäisi mennä, karttojensa kanssa, että löytyisi alue.
Vastauksena oli, että sinne toiseen suuntaa pitäisi mennä
vielä noin 3 km.
En tiedä ymmärsikö pakettiauton kaksikko lainkaan
“mieslaumamme” kysymyksiä, mutta kun saavuimme sinne,
siellä oli 4 tukkirekkaa lastissa odottamassa aidan portin
edessä “ilmeisesti pääsyä” Suomen puolelle!
Ehkäpä tämä pakettiautoilija opasti “hätääntyneen” porukan
vain Suomen tielle!
Myöhemmin selvisi, että jollain oli tarkempiakin karttoja,
joissa oli merkitty niitä tienristeyksiäkin, en vaan ymmärrä
miksei hän ollut siinä kuskia myös opastamassa, oisko kova
vauhti ollut syynä.
Turhaa sitä on jälkikäteen valitella, jos on vielä aikapula,
kuski olisi kyllä lähtenyt tutkimaan sen toisen tienpätkänkin,
mutta varmaan monelle matkalaiselle se “ralli” alkoi jo riittää,
kun se bussin “luistin” monessa kohtaa kolahteli maahan ja oli
edessä vielä Hiitola ja Käkisalmi. Ja mitä useampi kokki
sitä sekavampi soppa.
Pääsimme taas takaisin Kurkijoelle ja siitä välittömästi
jatkoimme matkaa Hiitolaan, Käkisalmeen. Jatkoimme
edelleen “Kuusaan”, metsässä oli talo, hotelli-ravintola,
ei mitään opasteita, ilmeisesti “mafian pelossa”.
Ja edelleen kuski tilasi matkalle tienvarteen Andrein
‘kauppa-auton’!
Viipurissa ei ollut aikaa pysähtyä, mutta rajalla vielä
polttoaineen tankkauksen aikana moni pääsi kuitenkin
lisäostoksille.
Vaalimalla raja- ja tullimuodollisuudet oli paljon nopeammat
kuin Wärtsilässä. Joten olimme Suomen puolella Aimo-annoksessa
jo 21.30. Jatkoin ajoa syönnin jälkeen aina Helsinkiin asti,
jossa olimme klo 24.00 ja nukkumaankin Lahteen pääsin
lopulta klo 3.00. Niiden matkan pituudeksi, jotka olivat
lähtöpisteestä, tuli varmaan n. 1400 km.
Mielenkiintoinen matka ja paremmin etukäteen suunnitellen
olisi kaikki tarvittavat paikatkin löytyneet. Mutta tärkeintä
ehkä onkin matkustaminen ja ainahan sen voi uusia.
Tässä tapauksessa se nuorempi polvi ei oikein innostunut
uusista Karjalan matkoista, aikaa ois saanut olla vuorokausi
lisää, ilmeisesti moni heistä oli vielä Sortavalassa “juhlinut”
myöhään. Joten kova vauhtikaan ei oikein sopinut heidän “luonnolle”.
——-
ja evakko olen itsekin