Jekaterinburg
Uralin pihlajaa katsomassa
http://www.youtube.com/watch?v=PYV280eUw18&feature=related
Eräänä 2000-luvun vuonna toukokuun 10. päivän iltana lähdin
Lahdesta Tolstoi-junan 4-hengen makuuvaunussa Moskovaan.
Paikkani Oli ylävuoteella ja hytissä oli lisäkseni
Suomessa asuva venäläismies, joka sanoi palaavansa vielä
saapumispäivän iltana takaisin ja myös venäläinen pariskunta.
Juna saapui illalla myöhään Viipuriin ja sitten
seuraavana aamuna klo 8.30 olimmekin jo Moskovan
Leningrad-asemalla. Koska olin käynyt siellä ennenkin niin
tunsin jonkun verran kaupunkia, ja laukkukin oli vain pieni,
joten lähdin kävellen kohti Rossija-hotellia.
Ensiksi menin tämän ison hotellin itäiseen siipeen,
mutta sieltä he pyysivät minua menemään läntiseen siipeen,
ja vuorostaan sieltä pyydettiin minua taas menemään
pohjoisen siiven toiseen kerrokseen, sieltä löytyisi
Rossija-hotellin agentti, koska muka oli jotain
epäselvyyksiä VR-varauksessani.
(piti olla aamiaisineen – mutten sitä kuitenkaan saanut,
joten piti mennä Punaisen torin toisella laidalla
olevalle hampurilaispaikalle)
No viimein sain 2-hengen huoneen yöksi 11. kerroksen
läntisen siiven puolelta, josta olikin mukava panoraama
yli Moskovan Kremlille, joelle siltoineen ja tuomiokirkkoon.
Ei tarvinnut vierailla ison hotellin eteläisessä siivessä,
varmaan yli puolikilometria tekee kulkea hotellin ympäri.
(nythän se onkin remontisssa – jospa rakennetaan uudelleen)
Sää Moskovassa oli hyvin lämmin melkein hellettä sekä
aurinkoinen molempina päivinä kun viivyin kaupungissa.
Iltapäivällä kävelin vanhalle Arbatille, jossa söin
aterian MacDonalds’lla ja kävin myös internet-toimistossa
lukemassa s-postit ja Suomen uutisia ja vaihdoin ruplia.
Minulla oli aikaa vielä kävellä Punainen tori ympäri
ennenkuin kirjekaveri saapui. Keskustelimme tuntikausia
ja sitten hän lähti ja eikä tullutkaan enään seuraavana
päivänä vaikka lupasi.
Mutta yöllä joku nainen soitti ja halusi tulla huoneeseen
mutten ollut kiinnostunut, olinhan jatkamassa eteenpäin.
Näin mulla oli seuraava päivä aikaa tutustua lisää Moskovaan
kävellen ja iltapäiväksi piti jo luovuttaa huonekin,
joten jatkoin sitten ‘Kazanskii voksal’-rautatieasemalle,
se oli aivan Leningrad-aseman vieressä.
Kävelymatkalla söin ravintolassa ja niin 12.päivänä
klo 15.50 lähti tämä Siperian juna kohti Jekaterinburgia.
(mutta junahan jatkoi edelleen Vladivostokiin asti)
Ennenkuin pääsin junaan, oli pieni pulma, kun vaunuemäntä
ei ymmärtänyt mun lipusta mitään, yritin selittää, mutta
hän halusi kysellä muilta matkustajilta, mitä siinä lukee:
junan nro, vaunun nro ja hytin ja paikan nrot.
Ja miksi siinä oli ‘Kazan’ mainittu, sehän oli vain
väliasema, no lopulta hän päästi minutkin vaunuun ja
myöhemmin tulin hänen kanssaan hyvin toimeen.
Nyt tämän junan hytin jaoin nuoren jekaterinburgilais-
perheen kanssa. Myös tapasin viereisen hytin porukan,
erään yhtiön ihmisiä ja kotoisin Severouralskista.
He olivat olleet Moskovassa firmojen välisessä
kilpailussa ja voittaneet ensimmäisen palkinnon.
Tämä Severouralsk sijaitsee 5 tunnin automatkan päässä
Jekaterinburgista. He pyysivät hyttiinsä keskustelemaan,
ymmärsimmekin loistavasti toisiamme ‘pivan’ ansiosta.
Junamme pysähteli väliin asemilla, ja siellä oli aina
paikallisten ihmisten järjestämät markkinat laiturilla,
jopa siellä junien välissä, joten oli oltava tarkkana
palata oikeaan junaan lähdön hetkellä, kun itse kävin
vain pikaisesti läheisestä kioskista oluen ostamassa,
mutta vaunuemäntä osteli enemmänkin tarvikkeita ‘torilta’
Pitkiä tavarajunia tuli usein myös vastaan.
Ja matkalla ylitimme kaksi isoa jokea, Volga ja Kama.
http://www.youtube.com/watch?v=8HbAPiCnbEs&feature=related
http://www.youtube.com/watch?v=YX4MoDOFF5k&feature=related
Minulla ei ollut ruokaa tai evästä mukanani, joten
vaunuemäntä tarjoili teetä ja kävin ravintolavaunussa
syömässä, siellä 5 eurolla saikin aterian oluineen.
Olin itseasiassa ainoa asiakas siihen aikaan syömässä!
Seuraavana päivänäkin juna jyskytti yhä vaan itäänpäin.
Se mitä maisemia oli nähtävissä, oli väliin kuin Suomesta,
metsää ja metsää, mutta kun oli taloja, kyliä ja kaupungeja,
heti huomasi, ettemme ole Suomessa vaan Venäjällä.
Minulle oli suuri yllätys, kun nuo Uralin vuoret olivat
vain kumpuja lähestyessämme Jekaterinburgia, näin en oikein
tajunnut junan siirtyneen Aasiaan.
Vaunuemäntä yritti kokoajan pitää vaununsa siistinä,
mutta kun avoimesta ikkunasta siitepölyä leijaili
aina vain sisään, ja kun ei ollut imuria käytössä,
huiska levitti pölyt vain toiseen paikkaan.
Luulin junan olevan myöhässä, kun saapumisaika oli 18:32
mutta yhä vain kuljimme eteenpäin, mutta selvisikin,
että oikea paikallinen saapumisaika onkin 20:32,
sillä Venäjällä junan aikataulut ovat ‘Moskovan ajassa’,
Joten saavuimme aivan ajallaan Jekaterinburgiin 20:32,
ja minua oltiin asemalla sovitusti vastassakin.
Rankka ukkoskuuro oli juuri loppunut, ja vettä laineili
yhä joka puolella kaupungin katuja.
Alun alkaen oli tarkoitus kävellä majapaikkaan, koska
mukana oli vain pieni laukku ja kartan olin ottanut netistä.
Mutta kun kello olikin 2h myöhäisempi kuin olin kuvitellut,
joten oli otettava taxi. Taximatka oli lisäksi pitempi
mitä olin netin kartasta laskenut käveltäväksi.
Kun sitten astuin asuntohuoneistoon, ensivaikutelma oli,
miksi mun täytyy asua täällä ja yksin, enhän tartte edes
useita huoneita, joten parempi olisi joku hotelli.
Itseasiassa seuraavana päivänä katsoimme hotellihuoneita,
ei ollut monia edullisia hotelleja lähellä ja en edes
päässyt sisään katsomaan huonetta, kun eräs hotelli
ilmoitti, ettei se ole oikein hyvä, joten tyydyin
huoneistoon koko viikoksi ja se alkoi tuntua jopa
kodikkaalta ajanmittaan.
Joten ostin ruokaa ja juomaa sekä keitin aamuisin teetä,
mutta joka päivä kävimme syömässä läheisessä
Olympic Stadion cafeessa. Hyvää oli ruoka siellä,
mutta vähän oli muita ruokailijoita ainakin päivisin.
Sää oli kohtalainen, vaikka alussa oli jopa kylmää,
muttei onneksi sadellut, kun taas viime päivinä lämpeni
ja lähtöpäivä oli kuuma, kuten monesti Moskovassa.
Muistan kuinka paikallisessa televisiossa Sverdlovskin
kuvernööri Eduard Rossel puhui usein, että tänään kaupungimme
on likainen paikka, mutta teemme siitä Uralin pääkaupungin.
Lähtöpäivänä 19.5. me todella kävelimme asunnolta asemalle,
ja se oli hyvin kuuma päivä, joten oli tarkoitus pistäytyä
johonkin kapakkaan sisälle olusille ennen junaan astumista,
mutta paikat oli täynnä ja kuumia, siksi vain join oluet
ulkona asemarakennuksen varjossa. Aikakin kului nopeasti,
joten juna saapui Vladivostokista taas aivan ajallaan,
ja klo 14.17 ‘Moskovan aikaa’ astuin Russia-nimiseen junaan.
Hytissä mies oli matkannut jo 5 päivää Habarovskista
ja oli menossa Permiin.
Kolmas matkalainen oli Jegaterinburgista ja matkalla
Kieviin Ukrainaan joillekin messutapahtumakäynnille.
Hän antoi käyntikorttinsa ja tuntui tietävän Suomen
asioista aika paljon, ilmeisesti oli ollut tekemisissä
lahtelaisen Oilonin polttimoiden kanssa.
Vielä olisi ollut joku nainen neljänneksi tulossa,
mutta vaunuemäntä etsikin hänelle toisen hytin.
Nyt piti taas viettää 26 tuntia samassa junassa matkalla
Moskovaan ja taas hyttitarjoilusta sai teetä ja suklaata,
kävin tietysti ravintolavaunussa syömässä ateriat.
Saavuimme 20.5. klo 16.30 Moskovan Jaroslavskin asemalle.
Tällä paluumatkalla oli eri reitti kuin mennessä ja
nämä kolme asemaa, Leningrad – Kazan – Jaroslavsk ovat
aivan vieretysten Moskovan itäisellä laidalla.
Taas minulla oli aikaa tehdä pitkä kävelylenkki keskustaan
ja kuljin Arbat-kadulle, jossa söin kuten viikko aiemmin.
Tietysti kävelin takaisin Leningrad-asemalle, jossa
jonkun aikaa odottelin, kun oli jo myöhä ja pimeäkin.
Ja tämä Tolstoi-juna Helsinkiin lähti taas klo 22.50
Nyt oli hytti täynnä, eräs suomalaisrouva, joka oli
vieraillut poikansa perheen luona Moskovassa, jossa
työskentelee, Ja kaksi venäläistä miestä, nuorempi
oli ensimmäistä kertaa matkalla Helsinkiin ja toinen
venäläinen asui Suomessa ja hänen kanssaan ei ollut
liiempi puhumista kun hän lähes kokoajan nukkui
hän jopa sulki radion, mutta minä aukaisin sen uudelleen
kun halusin kuunnella sitä vielä.
Aikaisin aamulla 21.5. juna saapui Viipuriin ja halusin
käydä vielä ostoksilla, mutteihan ne antaneet enää lähteä
junasta vaikka pysähdys kesti aika tovin, joten jäi nyt
tälläkertaa ‘olutlaukku’ ostamatta.
Sitten olimmekin jo Suomessa, sen havaitsi maisemasta niin
erilaista oli näkymät ja jälkeen klo 9.00 olikin aika jo
poistua junasta Lahdessa ja kävelin laukun kanssa kotiin.