Matkailu avartaa

ja rakkaan kotimaani arvostuskin kasvaa

http://www.youtube.com/watch?v=KSlAuPOUew4&feature=related

- matkoilla olen tavannut enimmäkseen miellyttäviä ihmisiä

Kotimaanmatkoilla saatu Suomi-tietämys on hyvä perusta
myös ulkomaanmatkailuun, joilta taas saa oivia vertailukohtia
oman kotimaamme kaikenpuoliselle kehittämiselle ja myös
ymmärrykseen maaseudun ruuantuottajien tärkeydestä.

Käynnit naapurimaissa poistavat ennakkoluuloja ja
lisäävät kanssakäymisiä ihmisten ja kansojen kesken.
Tällöin kielitaidon merkitystäkään ei voi väheksyä.

Kotimaa onkin tullut tutuksi ympäri Suomea kiertäessä,
pitkin ja poikin valtatiet kulkien ja pienempiäkin koluten,
aluksi lomilla telttaillen, sitten työmatkoilla hotelleissa
ja joskus myös sukulaisissa majoittuen.

—————

Mutta miten ja kenen kanssa sitten matkustaa, yksin vai kaksin?

http://www.youtube.com/watch?v=Kc_rXU2vFSU&feature=related

Kun esim. majoituskulut onkin usein sama yhdelle tai kahdelle.
Ulkomailla majoittajat ainakin näin usein suosivat kaksinmatkaajia!

Ja aina on palattava reissuilta…

http://www.youtube.com/watch?v=vQ7yUVMQkOo&feature=related

——

Tästä voi katsoa paikkojen sijainnit ‘maailmankartalla’

http://maps.google.fi/maps?hl=fi&source=hp&q=

——–

- myös elämänmatkalla kaikki suunnitelmat voi muuttua hetkessä,
kuten kun jouduin jo aivan elämän alussa evakkotaipaleelle Karjalasta

ja kotimaani ompi Suomi, paras maa maailmassa (Newsweek)

Etelänmatkailuni alkoi v 1977

Kun asuntolainat ei enää ‘painaneet’

eikä kukaan voi vastustaa viettiään…

http://www.youtube.com/watch?v=d0Gz2mWyqxs&feature=related

ja työnantajan tytärfirma tarjosi edullista matkaa

Niin lähdin ensimmäiselle viikon Kanariansaarten risteilylle
21-29.4.1977
Lensimme Marokkoon Agadiriin Finnairin koneella
ja laivamme oli Finnlinesin Bore Star.

http://www.simplonpc.co.uk/Bore/Bore_Star_1975_07.jpg

Ensimmäisen yön aikana menimme Teneriffalle
Santa Cruz-kaupunkiin, jossa oli retki mm Teidelle.
Seuraavana etappina oli Madeira, Funchal ja
samoin siellä teimme retken.
Ja taas vaihdoimme maisemaa Lanzarontelle.
Arricife-satamasta teimme myös retken
kamelinratsastukselle ja laavalähteelle,
josta suihkui kuuma vesi korkealle.

Leningrad (usein muistoissa)

Hyvän työpaikan etuihin kuului monia elämää helpottavia asioita,
joita tuli myös usein ajankohtaisesti käytettyäkin.

Uuden asunnon hankintaan sai 40% edullista lainaa ja kun otin
kaikki muutkin tarjolla olevat lainat, lainoitus olikin jo 105%,
joten jouduin heti lyhentämään työpaikan lainaa, näin siten
sain kokonaislainoituksen jäämään maksimiin 95%.

Ja kun nyt olin hankkinut asunnon, piti siirtyä lähimatkailuun.
Sopivasti työpaikan puolesta järjestivät silloin bussireissun.

Näin ensimmäinen Leningrad-matkani 70-luvun alussa oli
silloisen kaavan mukaan ‘varsinaista votkaturismia’.
Menomatkalla Terijoella eräässä ravintolassa oli illallinen
ja venäläisiä tanssitettavia naisia siellä riitti.
Perillä vanhaan Europeiskaja-hotelliin silloin majoituttiin.
(myös uusittuun Grand Hotel Europe on tullut usein
myöhemmin tutustuttua tosin vain sisälle pistäytymällä)

Tämän matkan loppuvaiheista en sitten oikein muistakkaan
mittään muuta, Eremitaasin taulut vaan joskus käy mielessä,
kun siis kaikissa matka-nähtävyyksissä tuli kuulemma
käytyä, no nuorena jaksoi ja kiinnostus vaan lisääntyi
myöhemminkin sinne tilaisuuden tullen reissaamaan.

http://www.youtube.com/watch?v=0n0E3KeobHs&playnext_from=TL&videos=9TRUuP72Aq8&feature=rec-LGOUT-exp_fresh%2Bdiv-1r-3-HM

Ja ‘valkeat yöt’ usein mielessä, kun esittäjäkin on ‘leningradilainen’

http://www.youtube.com/watch?v=dHE7SeuM59I&feature=related

Myös työpaikan etuna pääsi edullisesti risteilemään jopa
Kanariansaarille asti ja ‘kotimaisesta’ autostakin sai 10%
heti kättelyssä hinnasta pois ja entisestä normaali hyvitys.

Kuplalla Eurooppaan

Kun olin vaihtanut kuplani uuteen jo talvella, niin keväällä
teki mieli taas Englantiin edes kesäloman ajaksi, ja töihin.
Näin autoni ensimmäinen huoltokin piti tehdä vasta perillä. 

Matkan suunnittelu silloin oli mukavaa, mutta toista kuin
nykyisin, avaat vain netin ja navigoit nopeimman tien maaliin.
Ja kaikki aikataulutkin selviävät pienessä hetkessä.
Mutta 60-luvulla kaikki oli selvitettävä jostain esitteistä.
Ja silloin oli vielä useita autolauttamatkojakin seilattavana.

Ensin olin tietysti yhteydessä samaan Butlin’sin lomayhtiöön,
jossa aiemmin olin, heillähän oli huvialueita ympäri Britanniaa.
Ja nyt pääsinkin heille lähelle Lontoota Clacton-on-sea’lle.

Yritin myös lehti-ilmoituksella saada itselle ‘matkaseuraa’,
muttei ainutkaan vastannut, eikö ollut toista tarpeeksi hullua ihmistä?
Esson kartat oli hyvänä apuna suunnistaessa matkalla eteenpäin.

Menomatka reitteineen ja aikatauluineen (1966):
(silloin piti olla töissä vielä lauantaiaamukin)
(kamerakin oli, joten ajaessa sai näpättyä muistoja)
——————————————

28.5. klo 14.30 la
Lahti-Hlinna-Forssa-Turku-Parainen, fi – 250 km – 4 h

lautta klo 19.30 – 6,5 h
m/s Apollo  Parainen – Maarianhamina –  Kapellskär, se
http://www.vasabatarna.se/kuriosa/objekt/apollo.jpg

(Tänä vuonna 2009 VikingLine juhlii jo 50-vuotista taivaltaan)

29.5. klo 01.30 su
Kapellskär-Stockholm-Södertälje-Norrköping – 270 km – 4 h
-Linköping-Husqvarna-Värnamo-Hälsingborg – 420 km – 6 h

lautta klo 14.00 – 0,5 h Helsingör, dk
-Köpenhamn – 50 km – 1 h

29.5. klo 17.30 su
Köpenhamn-Köge-Maribo-Rödbyhavn – 150 km – 1,5 h
lautta klo 19.05 – 1 h -Puttgarden (Fehmarn), de

29.5. klo 20.30 su
Puttgarden-Lübeck-Hamburg (Rehperbahn) (4 h tauko)
http://www.youtube.com/watch?v=uk9Oj3J9E_o

30.5. klo 05.00 ma
-Bremen-Cloppenburg-Lingen-Nordhorn ZOLL, nl – 450 km – 8 h

30.5. klo 12.00 ma (2.Helluntaipv)
Nordhorn-Hengelo-Deventer-Apeldoorn-Utrecht – 170 km – 3 h

Hollannissa tein tyhmyyden, kun pesin auton kanavanvarressa,
varmaan se vesi oli aika suolainen.
(toki tein saman tyhmyyden myöhemminkin, kun pesin auton
telttaretkellä pohjoisessa Iijoen suussa, siinäkin merivettä)

30.5. klo 16.00 ma
Utrecht-Gorinchen-Breda ZOLL, be – Antwerpen – 100 km – 2 h
(aina väliin piti ottaa pikku nokoset)
-St.Niklaas-Lokeren-Gent-Brugge-Oostende – 120 km – 2 h

31.5. klo 07.30 ti
Oostende-Nieuwpoort ZOLL, fr Dunkerque-Calais – 90 km – 1 h
lautta klo 11.00 Calais-Dover, uk – 1,5 h

31.5. klo 13.00 ti
Dover-Canterbury-Gillingham-Rochester-Dartford TUNNEL
-Tilbury-Brentwood-Chelmsford-Colchester-CLACTON – 150 km

Lontoossa kysyessäni tietä ja tätä tunnelia Thamesin ali,
cockneystä ei meinannut millään saada alkuun mitään tolkkua.
http://www.youtube.com/watch?v=9ak5vYS0tvg&feature=fvw

(ja viimein: ‘reporting at the Butlin’s’ 31.5. ti klo 18.00)

Ja äkkiäpä kului 3 viikkoakin, joten oli lähdettävä kotiin.
Colchester’issä piti vielä suorittaa Volkkarin 5000 km huolto,
kun mittariin oli kertynyt matkalla 2220 km lisää.

————–

Kotimatka, mutta nyt Pariisin kautta…

23.6. klo 10.00 to
Clacton-on-sea – Colchester-London-Maidstone-Folkestone-Dover
lautta Dover klo 19.30 – Calais klo 20.30
-Paris 24.6. aamulla klo 06.00 – 530 km

Päivä kului kaupunkiin ensitutustumisella: Eiffel, Pigalle ym.
http://paris-photo.esem.sk/photo/paris-eiffel-tower.jpg

24.6. klo 18.00 pe (hyvin onnistuinkin suunnistamaan ruuhkassa)
Paris-Gretz-Sézanne-Châlons-Verdun-Longuyon-Luxemburg

25.6. klo 06.00 la
Luxemburg-Bitburg-Bonn-Köln-Dortmund-Minden-Hannover-Hamburg
-Neumünster-Rendsburg-Schleswig-Flensburg-Lübeck-Puttgarden
lautta klo 23.05 – Rödbyhavn klo 24.00 – 1200 km

26.6. klo 06.00 su
Rödbyhavn-Köpenhamn-Helsingör
lautta – Hälsinborg
Hälsingborg-Stockholm-Norrtälje-Kapellskär

Kapellskär’in satamassa nukuin autossa, onneksi herättivät
jotta pääsin taas Apollo-lautan mukaan klo 02.00
27.6 klo 9.30 Parainen
Parainen-Salo-Helsinki-Lahti – ma klo 14.00 – 1170 km

Tällä reissulla matkasin 2900 km + 2220 km = 5120 km

—————-

Ja kävihän sillo ‘ulkomailla’ (Saksassa) muitakin kuuluisuuksia

-Vexi Salmi toimi Antti Hammarbergin kanssa 1961-1962 kärrymiehenä
huolintaliikkeessä Stuttgartin Zuffenhausenissa Länsi-Saksassa
 

-The Beatles began a 48-night residency in Hamburg
at Bruno Koschmider’s Indra Club, and moved
to the Kaiserkeller in October 1960
On 21 November 1960 Harrison was deported
for having lied to the German authorities about his age.
The Beatles returned again to Hamburg in April 1961,
performing at the Top Ten Club.

 
-Elvis astui armeijan palvelukseen 24. maaliskuuta 1958
ja sai ylläen siirron Saksan liittotasavaltaan,
jossa hän tuli viettämään suurimman osan armeija-ajastaan
tiedustelujeepin kuljettajana.
http://www.youtube.com/watch?v=Ryxkj_yw-c8&NR=1

ja hän vapautui armeijasta 5. maaliskuuta 1960.
(minä pääsinkin armeijasta vasta 1965)

Automatkailua 60-luvulla.

Armejan jälkeen -65 siirryin silloin suoraan työelämään.
Asuimme silloin Launeella Mäntsäläntien isossa omakotitalossa.
Joskus ajelin veljen Roverilla jopa töihin, kerran saapuessani
työpaikan pihaan takapenkin alta näkyi savua, akku oli tulessa,
onneksi olin jo pihassa ja sain paloalun sammutettua.
Kerran myös Hollolankatua laskiessa jarrut oli aivan hakusessa.

Niinpä ostin isältä ensimmäisen kupla-autoni, kun hän ei sitä enää
tarvinnut, kun taas minulla oli kovat menohalut, olinkin lainannut
hänen autoa tanssilavareissuihin jo monesti aiemminkin.
Auton rahoituskin onnistui näin hyvin, kun ‘maksoin’ asumisesta
vuokrana tätä autoa.

Lähdin tällä autolla myös kesälomareissuun erään työkaverin kanssa,
pohjoiseen Suomea koluten, kun hänellä ei omaa autoa ollut.

Lappiin ja siellä sai kokemuksia, majoituimme ainakin Rovaniemellä retkeilymajaan ja tapasimme siellä lapin tyttöjä, 

annoin erään tytön jopa ajaa autoa.

http://www.youtube.com/watch?v=smaYKmPDdbA 

Paluumatkalla pistäydyimme vielä työkaverin kotitilalla Vuolijoella.

Mutta jo talvella vaihdoin tämän 2v vanhan auton tuliterään kuplaan.

http://www.tagged.com/photo_view.html?photoId=116226688&uid=199448900

Seuraavaksi kesälomaksi olikin paljon suuremmat matkasuunnitelmat.

s/s Aallotar – min första kryssning

Parisen vuotta ennen tuota Irlannin risteilyä menin jo yksin
vain 16-vuotiaana s/s Aallotar-laivalla käymään Tukholmassa.
Siellä yön tunteina Hötorgetilla tuli eräs mies kyselemään
mitähän teen täällä keskellä suurkaupunkia ja vielä näin yöllä.
Hän veikin sitten minut asunnolleen Lilla-Essingeniin yöksi.
Ja antoi aamulla vielä bussirahat, että pääsin keskustaan ja
palaamaan taas samalla höyrylaivalla takaisin Turkuun.

http://sydaby.eget.net/swe/epics/fa/Aallotar2.jpg

Siihen aikaan minulla ei ollut vielä mitään käsitystä, että on
olemassa sellaisiakin miehiä, joita kiinnostaa naisten sijaan
miehet (tai pojat). Vasta jälkeenpäin, aloin käsittää ko asioita,
ja silloin Tukholmassa ei tapahtunut minulle mitään senkaltaisia
asioita ja olinhan hänen kanssaan vielä parisen vuotta
kirjeenvaihdossa vaikken uudelleen häntä tavannutkaan.

Koulumme teki retken  Ahvenanmaalle 1961

Myös kävin yksin koululomien aikana usein Naantalista Norrtäljessä,
ainakin Nordia-laivalla ja myös Skandia tuli matkustellessa tutuksi.
Kun olin taas kesätöissä eräässä tavaratalossa, niin sain sieltä
kokeiluun Juhannukseksi teltan mukaani ja vietin Norrtäljeen
leirintäalueela pari yötä. Mutta totesin sen harjateltan turhan
pieneksi edes yhdelle ihmiselle, joten palautinkin sen reissun
jälkeen takaisin liikkeeseen.

http://www.simplonpc.co.uk/SiljaLine/Nordia08.jpg

Jälkeenpäin näin Nordia-tunnusmerkkejä laivassa, jolla risteilin
Kanarialla väliä Santa Cruz de Tenerife ja Las Palmas.

http://www.youtube.com/watch?v=PfmcjSakd2A&NR=1

Kesätöissä 60-luvun Britannissa

Aikaisempien kesäansioiden turvin olin ostanut itselleni mopon.
Kun sitten talvella ilmestyi mahdollisuus työ- ja kieliharjoitteluun
Englannissa, kiinnostuin heti asiasta. Olinhan kuullut isojen poikien
juttuja heidän kieliopiskelu- ja kesätyömatkoistaan ulkomaille.
Muutenkin olin kiinnostunut englanninkielestä, kuuntelinkin aina
Radio Luxemburgia ja olin tilannut jopa Observer-lehden itselleni.

Joten laitoin viranomaisille hakemuksen ja ilokseni minut hyväksyttiin.
Nyt oli pulmana vielä lentomatkan rahoitus, kirvelevin mielin kirjoitin
myynti-ilmoituksen rakkaasta mopostani, joka menikin oitis kaupaksi.

http://www.tagged.com/photo_view.html?photoId=116152799&uid=199448900

Moposta saadut rahat riitti juuri edestakaiseen lentomatkaan,
silloinhan ei ollutkaan mitään halpalentoyhtiöitä kuten nykyisin.

Kun saavuimme Lontoon kentälle, meille tehtiin tarkka tulotarkastus
jo siellä lääkäri- ym kysymyksineen meidän ‘siirtolaisuudesta’.
Kentältä jatkoimme matkaa busseilla. Pysähdyspaikasta jäi mieleeni
ensimmäinen afro-brittiläinen naissiivooja, en heitä Suomessa nähnyt!

Lopulta saavuimme Pohjois-Walesin Pwllheliin, Butlinsin lomakylään.
Ja meidät majoitettiin ‘chalet’-alppimaja-tyylisiin rakennuksiin.

Tällä loma-alueella asui yli 5000 viikottain vaihtuvaa lomailijaa
ja myös me, heidän palveluistaan huolehtivat työntekijät.
Joten se oli jo pienen kaupungin kokoinen tiivis yhdyskunta.

http://www.butlinsmemories.com/pwllheli/maps/1971.htm

Alue oli hyvin varustettu kaikenlaisilla härveleillä ja ajanvietto-
mahdollisuuksilla, joita en sen aikaisessa Suomessa edes ollut nähnyt.

Esim.
-2 km pitkä köysirata tuolihisseineen (Lahteenkin on ehdotettu)
-rullaluistelukenttä (jossa lähes heti sain polveni verille)
-minirautatie, ulko- ja sisäuimahallit
-teatterit, tanssisalit, biljardisalit, bingohalli, huvipuisto
-lukuisat ravintolat, kahvilat, baarit
-ja tietysti majoitustilat
jne jne

Päätyöni oli keittiössä toimiminen erilaisissa aputehtävissä.
Työkaverit olivat minulle hyvin ystävällisiä (kutsuivat ‘my darling’)
Lisäksi tein iltaduuneja tarjoilijana baareissa ja ohjelmaravintolassa.
Kun siellä oli oma ‘työvälitystoimisto’, joten aina sai itselle
halutessa sopivan ja kiintoisan lisätyön illaksi.
Isossa baarissa saattoi asiakas ‘kadota’, joten juoma oli vain
tarjottava/myytävä toiselle. Asiakkaat baarissa luulivat monesti
minun olevan kotoisin joko Ranskasta tai Irlannista.

http://www.youtube.com/watch?v=J_G3VN0wo6I 

Orkestereiden soitetuin kipale oli siellä Twist and Shout,
olihan Beatlesit jo silloin vuonna 1963 menestyvä bandi.

http://www.youtube.com/watch?v=AA9maAERDAs&feature=related
 
Siellä tuli suomalaisten kavereiden kanssa myös kokeiltua olutta
ja muita väkeviä, Suomessahan en ollut niihin vielä tutustunut.
välillä meni överiksi ja uhkasivat lähettää takaisin Suomeenkin.
Ilmeisesti se puhuttelu tepsi ja rauhoituimme ja saimme jatkaa.

Pari kertaa viikolla iltapäivisin porukat lähti busseilla
Liverpooliin jalkapallomatseihin, mutta minua ne ei kiinnostanut.
Olihan siellä paikanpäälläkin tekemistä ja tutustumista muihin
vaikkapa tyttöihin. Niistä tulikin mieleen aivan ensimmäinen tapaus,
kun olin menossa vessaan, ovissa luki LADS ja LASSES, niin
arvelin Lasset on mun paikka, mutta siellä olikin tyttö sisällä.
Kun noita sanoja ei ollut koulun englannintunneilla tarvittu.
 
Jopa Kuningatar Elizabeth II vieraili alueella ja pääsin aivan
lähietäisyydellä näkemään hänen korkeuttaan.

Vapaa ajoilla teimme usein retkiä ympäristöön ja eräällä vapaalla
menimme liftaten ja ohitimme ‘maailman pisimmän nimen’ omistavan
kylän
“Llanfairpwllgwyngyllgogerychwyrndrobwllllantysiliogogogoch”
kun
matkasimme Holyheadiin ja sieltä lautalla Irlantiin Dubliniin.
Se merimatka oli samanlainen kuin Tallinnaan, mutta musiikki jäi
lauttamatkalta hyvin mieleen, siis tavanomaista irlantilaista.

http://www.youtube.com/watch?v=l-JAP7Kf1cI
 
Kun ei ollut omaa kameraa matkassa, lähettelin usein reissuista
maisemakortin itselle kotiin, saihan vanhemmatkin tiedon, olen elossa!
Kun saavuin 3 kuukauden päästä kotiin, kotiväki olikin muuttanut
viereiseen kortteliin, joten pikku tovin olin ihan sormisuussa!

Todella antoisat ja ikimuistettavat kolme kuukautta sinä kesänä.
Mopollakin sai kokea elämyksiä, mutta vain yleensä n 50 km:n päähän,
joten mieli silloin teki yhä kaukaisempiin maisemiin.
Ja palkkakin oli sivuasia, vaikka sitäkin saimme, lisänä vielä tipit.

Ja tulihan lopuksi Lontoossa vietettyä viikko asuen YMCA:ssa

ja käytyä tutustumassa moniin paikkoihin, esim. the British Museum

Liite:

——————————————-

VALITUT PALAT
1968 elokuu
sivu 112

sir William Butlin

Toinen tapahtuma oli kuningatar Elisabetin vierailu hänen
leirillään Pwllhelissä. Kuningatar seisoi lippujen alla
kirkkaassa auringonpaisteessa, katseli ympärilleen ja sanoi
ihaillen: “En odottanut, että täällä olisi näin suurenmoista.”
Tähän 11 000 leiriläistä vastasi jyrisevällä eläköön-huudolla,
joka oli sydämellisempi kuin mikään rannikolla kuultu ääni
sen jälkeen, kun sir Francis Draken miehet olivat ilmoittaneet
armadasta saavuttamastaan voitosta tervehtimällä huudoin
ensimmäistä Elisabetia.

Ja sir William Butlin, aatelismies ja entinen renkaanheittokojun
hoitaja, saattoi vain vastata: “Olen kovin onnellinen siitä,
että tämä miellyttää Teitä, Ma’am”, samalla kun väkijoukko
hurrasi Hänen Majesteetilleen ja omalle verrattomalle Johtajalleen.
—————————————————-