Sari Essayah.

Essayah´ista Suomi saa presidentin, joka on aina askeleen edellä. Tämä aiheuttaa toki hankaluuksiakin, koska kukaan ei pysy hänen perässään. Presidentin toimen hoitamista terrorisoi Essayah´in ainais- ja pakkojäsenyys Lapinlahden Nuoriso- ja raittiuslautakunnassa. Essayah´in presidenttiyden myötä kaupoissa laitetaan tupakkien lisäksi piiloon myös keppana, alusvaatteet ja juoksulenkkarit.

Eva Biaudet.

Biaudet presidenttinä kieltää ensitöikseen pakkosuomen opettamisen peruskouluissa ja tekee ruotsin kielestä Suomen ykköskielen. Biaudet on myös presidentti, jota ymmärtää vain bättre folk ja vain siksi, koska he puhuvat samaa kieltä. Kaikki vähemmistöt muutetaan enemmistöiksi ja enemmistöt kielletään asteittain. “Kom och diskutera med Eva nu på Lördag”- huudahdukset kantautuvat erään uskontokunnan torneista joka perjantai kello 16.00.

Pekka Haavisto.

Haaviston valinta presidentiksi lopettaa yksityisautoilun Suomessa. Samoin loppuu bussimatkustaminen, lentomatkustaminen ja kaikki matkustaminen, mikä ei onnistu sähköllä, siis tuulisähköllä ja tuulisähkökin on pahasta, mikäli tuulen on aiheuttanut ilmastonmuutos. Lisäksi linnanjuhlissa ei heterot tanssi. Haavisto palkitsee kaikki siviilipalvelusmiehet Puolustusvoimien kunniamerkeillä ja reservin ylennyksillä. Yksikään sivari ei ole alikessua alempiarvoinen jatkossa. Afrikka liiteetään Suomeen.

Paavo Väyrynen.

Väyrynen palauttaa kauan kadoksissa olleen Kekkoslaisuuden Suomeen. Hallitukset hajoavat ja epävarmuus myllää. Markka, olkatoppaukset, neonvärit, neekerilaku ja leipäkone palautuvat suomalaisiin koteihin ja kaikilla on niin lystiä. Tanhuamisesta tulee pakollinen aine kaikkiin Suomen kouluihin, myös lääketieteelliseen tiedekuntaan. Lapin- ja Uudenmaan vaalipiirit yhdistyvät ja Kepulaiselle vaaleissa annettu ääni kerrotaan kahdella.

Sauli Niinistö.

Niinistöstä Suomi saa viisaan presidentin. Hän tietää kaikesta kaiken, mutta ei sano yhtään mitään. Tupakat palautetaan takaisin näkyville kaupoissa ja jokaisesta suomalaisesta tehdään pahvikopio. Myös kaikki poikalapset kastetaan jatkossa Sauleiksi. Kokoomuksesta tulee ainoa virallinen työväenpuolue ja sen paikka poliittisella kartalla siirtyy vasemmalle.

Paavo Arhinmäki.

Pesäpallo menettää paikkansa Suomen kansallisurheiluna ja sen korvaa jalkapallo. Kaupat joutuvat sulkemaan ovensa lauantaisin ennen Valioliigakierroksen alkua. Musiikkitalo lopetetaan ja lihansyönti kielletään, mikäli liha ei ole onnellista lihaa. Armeija lakkautetaan, koska jos kaikki olisivat sivareita, ei kukaan osaisi sotia ja näin ollen ei olisi sotiakaan.

Timo Soini.

Soinista Suomi saa presidentin, joka hauskuuttaa kansaa joka lauantaisella TV-puheellaan, jossa viljellään soinismilaisuuden helmiä höystettynä halla-aholaisilla ja hakkaraisteuvolaisilla teologiveturimiesajatuksilla, eli karismaa ja huumoria löytyy. Naiset poistuvat työelämästä koteihinsa tekemään Suomelle lisää veronmaksajia ja kaikki synnyttävät, miehetkin, sillä abortista ei edes puhuta. Euro vaihtuu markkaan ja markka oravannahkaan ja Suomen ympärille rakennetaan EU:lta suojaavat muurit.

Paavo Lipponen.

Lipponen jatkaa Suomessa vallalla olevaa pelottelukulttuuria kiertämällä jokaisessa suomalaiskodissa sanomassa Pöö!. Lipponen kieltää jalkapallon, ellei sitä pelata vedessä. Suomessa ei Lipposen valtakaudella saa sanoa minuutissa enempää kuin 15 sanaa. Kansanedustajille säädetään 60 vuoden alaikäraja ja SDP:stä tulee äärikapitalistinen puolue, jonka tunnusväri muutetaan siniseksi.

Vain äänestämällä voit vaikuttaa, ellet sitten mene ja polta autoja, tai riko ikkunoita, tai kirjoita fuck you seinään tai jätä kokonaan äänestämättä. Minä äänestän!

Joulu on siitä eriskummallinen juhla, että se saa kaikkein tutuimmatkin ihmiset käyttäytymään jäykästi ja teennäisesti. Ajatellaanpa aattoiltaa. Ruokapöydässä isä tarjoilee kinkkua muulle ruokaväelle, kaikki naurahtelevat epäaidosti ja kaikilla on olevinaan kivaa. Isä miettii, mahtuukohan se pyjama nyt varmasti vaimon päälle ja toivottavasti isoisä tykkää siitä partavedestä, jonka hän on saanut jo neljänäkymmenenä jouluna ja jonka saadessaan hän on aina yhtä yllättynyt.
Lapsilta kysellään jatkuvasti, että joko pukin tuleminen jännittää ja saahan nähdä, tuoko se mitään. No se alkaa tietysti kiukuttamaan lapsia ja kinkun syöminen jää.
Ja tarjoileeko se isä muulloin, kuin jouluna pöytään yhtään mitään? Kaikki ruoka siinä pöydässä on hyvää, vaikka oikeasti kukaan ei pidä lanttulaatikosta, mutta kun sen on äiti kaikkien muiden kiireiden keskellä valtavassa jouluahdistuksessaan tehnyt, niin eipä sitä oikein voi kippoonkaan jättää mikäli jonkinlaisen joulurauhan aikoo säilyttää.

Ja sitten ne rituaalit. Täytyy käydä 35 vuotta sitten kuolleen isotädin haudalla, jonka ulkonäköäkään ei kukaan enää edes muista. Joka joulu se hauta joudutaan etsimään, koska kukaan ei muista sen paikkaa ja osa porukasta ei muista edes sitä, mille hautausmaalle hänet on haudattu. Samalla reissulla voidaan poiketa äidin sedällä, joka asuu terveysaseman vuodeosastolla ja siinä ohessa hoidetaan se hoitohenkilökunnan haukkuminen, koska eihän sairaanhoitajia haittaa, vaikka he jouluaattona  mielensä pahoittavatkin ja koska minään muuna päivänä vuodesta ei setää ole ehditty katsomaan. Huono omatunto kalvaa ja lapset kiukuttelevat, koska päälle piti laittaa se kaikkein paksuin toppauntuvalampaankarvatakki, koska on joulu ja ulkona plussaa kolmen asteen verran. Naapureille ja kissankumminkaimoille pitää viedä hyasintit ja se iänikuinen suklaakonvehtirasia. Tunnelmaa kohottaa se tekonauru ja hörähtely. Sitten onkin jo kiire joulusaunaan. Meneekö miehet vai naiset ensin ja kuka vie lapset, jotka todellisuudessa eivät ole millään tasolla kiinnostuneita saunasta, vaan siitä uudesta radio-ohjattavasta autosta, johon unohdettiin (taas) ostaa ne paristot.

Joulu aloitetaan nykyään jo marraskuussa, siis viimeistään silloin. Silloin alkaa tulla tekstareita, joissa kysellään osoitetta, jotta voidaan lähettää se  joulukortti. Mikä yllätys se nyt sitten enää on, jos kaikki Pentit, Marjat ja Sinikat etukäteen ilmoittaa, että kohta saatte joulukortit.
Ja miksi ihmeessä  se kortti täytyy lähettää joka jumalan joulu. Kyllä minä ainakin sen tiedän, että ihmiset toivottavat minulle hyvää joulua ja tuskin kukaan haluaa pahaa joulua ja jos haluaakin, niin mitäs sitten. Ei se minua kiinnosta, eikä minua kiinnosta yhtään sen enempää sekään, jos joku haluaa minulle hyvää joulua, sillä yhtä lailla minulle halutaan hyvää viikonloppua, hyvää huomenta, hyvää työpäivää. Eipä tule kortteja näistä, ei.

Jouluvalmisteluista ja lahjojen ostamisesta ja ruokien tekemisestä ja joulukuusen hinnasta hankitaan stressi ja se ilmoitetaan Facebookissa mitä jouluisimmilla profiilipäivityksillä… jouluostokset ahdistaa, kaupassa oli ruuhkaa ja rahaa meni ihan kauheasti. Rahaa rahaa rahaa… mistä ihmiset repivät sen kaiken rahan? Ei kai jokainen voi saada veronpalautuksia, kyllä kai jonkun täytyy niitä veroja myös maksaa ja entäs sitten, jos ihan oikeasti on sellainen tilanne, ettei rahaa ole. Palkka tulee ja se menee samalla hetkellä. Milläs sitten osteaan kinkut ja suklaat ja lapsille lahjat?

Joulussa on yksi hyvä puoli. Se menee aina ohi ja ihmiset palautuvat yllättävänkin nopeasti taas takaisin normaaleiksi, Jumalan kiitos tästä ja niin tosiaan, kiireistä, stressaavaa ja ahdistavaa joulua kaikille!

Suomessa on laki, tai jokin muu asetus, jonka nojalla vanhempi voi jäädä kotiin hoitamaan sairastunutta lastaan kolmeksi vuorokaudeksi. Sen kummempia todistuksia ei vaadita, vaikka on pois työpaikalta. Tämä on hyvä asia ja perustuu varmasti luottamukseen ja siihen, ettei kyseistä oikeutta väärinkäytetä.

Suomessa on myös laki, joka velvoittaa huolehtimaan eläimistä, siis kotieläimistä. Jos jätän jalkakipuisen hevosen nilkuttamaan pihalle tai jos koirani jää silmäpuolena olohuoneen matolle makailemaan, kun lähden töihin, voin huonossa lykyssä saada syytteen eläinsuojelurikoksesta ja pahimmassa tapauksessa seurauksena on eläintenpitokielto.

Työnantaja ei anna armoa, jos soitan aamulla kello 06.00 ja kerron, etten tule töihin, koska meidän rekku oksentaa. Jos olen pois, joudun keksimään itselleni joko flunssan, oksentelun tai jonkin muun taudin, joka täyttää “omailmoituskriteerit”  tai sitten otan PALKATONTA vapaata ja hoidan kotieläimeni kuntoon… tai ainakin yritän hoitaa.

En kirjoita tätä siksi, että vastustan sairaan lapsen hoitomahdollisuutta, päinvastoin. Se on hieno asia. Haluan vain ajattelua asiasta.

Minulla ei ole lapsia, mutta minulla/meillä on eläimiä, joiden hyvinvointi on meidän vastuulla ihan samalla tavalla, kuin jos meillä olisi lapsia. Ja mikäli me emme huolehdi eläintemme hyvinvoinnista, tulee meistä Suomen lain mukaan rikollisia. Tuleeko vanhemmista??