Suomalaiselle pelaajalle draivin pituus on ratkaiseva. Vaikka tulos on klubilla huono, voi kavereille kertoa pitkistä draiveista, jotka menivät takaa puhki. Jos harjoittelu ei kuitenkaan ole tuottanut odotettua tulosta driven pituuteen, niin nyt on siihenkin ratkaisu. Tule pelaamaan Nairobiin. Täällä ohuessa ilmassa lähes 2000 metrin korkeudessa pallo lentää pidemmälle. On mistä klubilla leuhkia.
Muutenkin Nairobi on ideaali paikka golf matkaajalle. Kenttiä on kaupungissa toista kymmentä ja ensimmäiset vielä toiminnassa olevat kentät on rakennettu jo 1800 – luvun puolella. Perinteitä siis riittää.
Pelaaminen on halpaa ja klubitoiminta vilkasta. Ainoa tapa saada pelireissulle hintaa on puhua kännykkään. Puhelimeen vastaaminen ja sillä soittaminen on Kenian kentillä kielletty. Pelikentillä keskitytään siihen oleelliseen. Tarjoilija merkkaa jokaisesta puhelusta €50 euron lisälaskun ravintolakuittiin. Se on paljon, kun green fee kentille on yleensä noin € 20 ja iso tuoppi reilun euron.
Mutta voi täällä muutakin harrastaa. Poika alkoi juuri pelata nappulaliigassa lätkää, kun Panari hotellin kolmanteen kerrokseen rakennettiin jäähalli. Kanadalaiset ovat kehuneet jään kuntoa, mutta kaukalon muoto on saanut nuhteita. Arkkitehti oli tehnyt kaukalosta suorakaiteen muotoisen, joten taklaaminen kulmissa on kielletty.
Lätkän jälkeen voikin sitten siirtyä hotellin kattoterassille Brasilialaiseen ravintolaan, jossa saa syödä lihaa, niin paljon kuin jaksaa ja tilata ravintolan oman panimon tuotteita. Belgialais- tyyppinen lager on lätkän pelaajien suosiossa.
Kuukauden arkisto: syyskuu 2011
Miksi Suomi ei lähettänyt edustajiaan yleisurheilun MM-kisoihin, tiedusteli kenialainen ystäväni
Istuin Nairobin pubissa seuraamassa yleisurheilun MM-kisojen viimeisen päivän tapahtumia. Selostaja oli juuri kertonut Kenian sijoittuneen kolmanneksi mitallitilastossa, vaikka heillä oli pieni joukkue, mihin ei kuulunut lainkaan kenttälajien edustajia.
- Miksei Suomi lähettänyt joukkuetta kisoihin, kysyi ystäväni. Onko teillä jotain ongelmia korealaisten kanssa?
- Kyllä me lähetettiin, mutta eivät päässeet tällä kertaa pistesijoille, vastaan.
- Ai jaa. Mutta tärkeintähän on tietysti osallistuminen ja rehti kilpailu, kuten sanotaan. Meitä kenialaisia kisat kuitenkin kiinnostaa, jos siellä pärjää omat urheilijat. Onneksi teillä on niitä ralliautoilijoita, lohduttaa ystäväni.
En vaivaudu kertomaan ystävälleni koko suomalaisen yleiurheilun historiaa. Hiljaiseksi Kenian menestyminen kuitenkin pistää, kun on seurannut joukkueen valmistautumista. Joukkue siis pärjäsi siitäkin huolimatta, ettei se saa mitään tukea valtiolta. Juoksijat tulevat Kenian länsiosasta, mihin he ovat itse perustaneet juoksuopistoja. Niissä voi juosta maastossa ja käydä punttisalilla. Yleisurheilustadioneita ei ole, eikä valtio myönnä urheilijoille avustuksia tai stipendejä. Jos pärjäät, niin saat starttirahaa, vastasi kaksi kultamitalia voittanut naisjuoksija.
Toisaalta Kenian joukkue sai valmistautua rauhassa. Lehdistö ei joukkueesta ennen kisoja mitään kirjoittanut. Suomessa pelkästään keihäsmiehet ovat saaneet enemmän julkisuutta kuin Kenian koko joukkue. Kenian parhaan kisapäivän jälkeen kultamitaleista kuitenkin tiedotettiin, jopa maan suurilevikkisimmän lehden etusivulla. Urheilusivulla artikkeli oli vain puolen sivun mittainen. Viereisellä sivulla spekuloitiin koko sivun verran Arsenalin uusista pelaajahankinnoista.
Lahtelaisena Afrikassa
Istuin lomalla Ankkurinrannassa ja luin lehteä, missä kerrottiin Afrikan sarven kuivuudesta. Artikkelin sisältö ei mitenkään yllättänyt, sillä olin juuri palannut Pohjois-Keniasta, missä pakolaisina asuvien ihmisten tilanne on todella surkea. Se kuitenkin yllätti, että Suomen lehdistö tiedotti asiasta paremmin kuin kenialaiset sanomalehdet. Myös terassilla istuvat lahtelaiset kaverini tuntuivat olevan paremmin informoituja tilanteesta kuin Nairobin asukkaat.
Suomalainen lehdenlukija näkeekin Afrikan sarven nälänhädän humanitäärisenä katastrofina, kun taas nairobilaiselle kysymyksessä on pitkittynyt poliittinen ongelma, johon ei ole löydetty ratkaisua. Kenia on majoittanut Somaliasta tulleita pakolaisia jo lähes kaksikymmentä vuotta. Isoimmalla pakolaisleirillä Dadaabissa on jo lähes 500 000 pakolaista ja noin 1300 saapuu lisää päivittäin. Perille päässeet kertovat haudanneensa osan perheidensä jäsenistä matkalla hiekkaan. Matka leirille on ollut monelle liian pitkä käveltäväksi.
Keniaa on arvosteltu sen tylystä suhtautumisesta pakolaisiin, koska uutta hienoa YK:n rakentamaa pakolaisleiriä ei ole haluttu avata. Kenialaiset pelkäävät pakolaisten asettuvan pysyvästi asumaan leireille, jossa elinolosuhteet ovat usein paremmat, kuin leirin ulkopuolella paimentolaisina elävillä maan omilla kansalaisilla. Kenia lähteekin siitä, että pakolaiset olisi pystyttävä ruokkimaan heidän omassa kotimaassaan. Tällä hetkellä se on kuitenkin mahdotonta, sillä Somalian eteläosassa valtaa pitävä ääri-islamilainen Al-Shabaab ei päästä ruoka-apua maahan.
Välilasku Lontoon mellakoihin
Matkalla kotiin Nairobiin, pysähdyimme Lontoossa ja liput oli hankittu Wembleyllä käytävään Englanti – Hollanti jalkapallo otteluun, joka kuitenkin peruttiin. Istuessamme iltaa pubissa alkoi kadulla tapahtua. Kauppojen hyllyt tyhjenivät urheiluvaatteista sekä viihde-elektroniikasta ja kadulla juoksi mies plasma teevee kainalossa. Elävästi muistui mieleen miten jouduin muutama vuosi aiemmin todistamaan Nicaraguassa erään kunnantalon ryöstöä, koska kuntalaiset eivät olleet tyytyväisiä julkisiin palveluihin. Viimeinen ryöstäjä juoksi ulos kunnanjohtajan huoneesta vessanpönttö olallaan ja vettä roiskui pytyn vesisäiliöstä koko matkan. Jäin miettimän ryöstikö mies pöntön tarpeeseensa vai tehdäkseen tarpeensa. Lontoon tapauksessa kiinnitti huomiota ryöstäjien kiinnostuksen kohteista myös se, että lastenvaatekauppoja tyhjennettiin. Ehkä tämä kertoo siitä, että Englannissa teiniraskaudet ovat koko Euroopan yleisimpiä.
Wayne Rooney ja Rio Ferdinand luovat uskoa köyhien lähiöiden nuoriin
Mellakoiden kestettyä muutaman päivän ryhtyivät valioliigan jalkapallotähdet rauhoittelemaan nuoria. ”Älkää ryöstäkö. Menkää töihin sillä teistäkin voi jonain päivänä tulla miljonäärejä kuten meistä on tullut, vaikka olemme lähtöisin samoista kortteleista”. Jalkapalloilijoilta kuitenkin unohtui, ettei kaikille riitä rikkauksia ja terveyttä.
Oli masentavaa nähdä, miten Englantiin syntynyt uusi köyhällistö jota parhaiten kuvaa näköalattomuus tulevaisuudesta, päätti hankkia ylellisyystarvikkeita itselleen ryöstämällä. Ryösteleviä ryhmiä ei yhdistänyt mitkään poliittiset ideologiat, mutta ilmiö johtuu epäonnistuneesta sosiaali-ja talouspolitiikasta, joka on jättänyt osan kansalaisista talouskasvusta nauttivan yhteiskunnan ulkopuolelle. Tämä sama ilmiö on tuttu lähes kaikista kehitysmaista. Osa kansalaisista kahmii itselleen suuren osan kansantuotteesta ja palkkaa vartioita omien asuntojensa ja kauppakeskustensa eteen, turvaamaan heidän kulutusjuhlaansa. Varakkaan yläluokan, joka usein on hankkinut omaisuutensa osittain laittomasti, pelkona on, että jonain päivänä kurjistettu köyhällistö päättää ottaa oikeuden omiin käsiinsä ja aloittaa rikkaiden perheiden kotien ja kauppojen ryöstelyn, perustellen tätä taloudellisella ja sosiaalisella oikeudenmukaisuudella.
Kotona Nairobissa
Kodin postilaatikossa odottavat lehdet antoivat paljon palstatilaa Englannin mellakoille. Tämä ei olisi voinut tapahtua Nairobissa, luki lehden etusivulla. Mellakoitsijat olisivat saaneet poliisin pampusta ja palanneet koteihinsa, julisti poliisipäällikkö. Niin tai näin, poliisivoimien lisääminen tai niiden brutaalisten pamputusmenetelmien lisääntyvä käyttö ei ole ratkaisu eri valtioiden sosiaalisiin ongelmiin. Talousongelmien kanssa kamppailevat valtiot ovat joutuneet tekemään suuria leikkauksia budjetteihinsa ja lähes aina näiden leikkausten maksajiksi joutuvat heikoimmassa taloudellisessa asemassa olevat kansalaiset. Suomenkin kiristyvä taloudellinen tilanne tuo budjettileikkaukset mukanaan ja jos niiden myötä yhteiskunnallinen eriarvoisuus lisääntyy, on sen välittömänä seurauksena hälytyslaitteiden suurempi menekki ja uusien turvamiesten ilmaantuminen meidänkin ostoskeskuksiin.
Kirjoittaja on kehitysyhteistyön ammattilainen, joka asuu tällä hetkellä perheensä kanssa Nairobissa