Paljon on ollut viimeaikoina puhetta maahanmuuttajista, pakolaisista, paluumuuttajista jne. Tuntuu menneen vellit ja puurot sekaisin yhdellä jos toisellakin tässä asiassa eikä vähiten näillä iltapäivälehtien kolumnisteilla. Eräskin heistä valitteli mamu- sanan käyttöä ja oli sitä mieltä, että jos ei Suomeen oteta ketään, niin myös Suomesta ulkomaille muuttaneet täytyisi pikimmiten palauttaa Suomineidon syleilyyn.
Luulenpa, että monikaan ei vierasta ulkomaalaisia, jotka tulevat armaaseen kotimaahamme, opettelevat kielen, kouluttautuvat (elleivät jo ole sitä tehneet kotimaassaan) ja menevät töihin alkaen elää niin kuin nyt normaalisti on tapana elellä. Avoimiin työpaikkoihin valittaneen yleensä se pätevämpi ja jos se nyt sattuu olemaan muista maista tänne tullut, niin sillä ei pitäisi merkitystä olla. Tietenkin työnantaja haluaa rahoilleen vastinetta. Luku erikseen ovat tietenkin työnantajat, jotka palkkaavat sen ulkomaalaistaustaisen ainoastaan siitä syystä, että voivat maksaa pienempää palkkaa, mutta ehkei näitä niin paljon ole…tai mistäpä minä sen tietäisin.
Ja sitten takaisin aiheeseen eli sitä närää, jupinaa ja joskus jopa kovempaa huutoa aiheuttavatkin enemmän ne, jotka jollain kepulikonstilla tai muilla kiintiöillä ovat tänne päässeet kymmenen jopa kaksikymmentä vuotta sitten…ja kaipa niitä vieläkin tulee, kun ei tunnu kiintiöt täyttyvän. Tästä ryhmästä löytyy paljon ja vielä lisää niitä, jotka eivät opettele kieltä, eivät kouluttaudu puhumattakaan töihin menosta. Sosiaalitoimistosta nostetaan toimeentulotukea, Kelasta kotouttamistukea tai työttömyysetuutta sekä tietenkin asumistukea ja sitten, kun on näihin tukiin “kotouduttu”, niin voidaankin kutsua perhe myös tänne Suomeen…täällä kun kaikki toimii niin hyvin. On hammashuoltoa, terveyskeskusta ja sairaalapalveluita, jne. Kyllä yhteiskunta kulut maksaa.
On se kummaa ettei tätä lainsäädäntöä saada siihen malliin, että etuuksia vastaan täytyy myös itse olla aktiivinen ja opetella kieli, mennä sinne kouluun ja hakea töitä, mutta mitäs turhia. Mukavampihan se on siinä sähkölieden ympärillä lämmitellä perheen kesken, kun se yhteiskunta ne laskut hoitaa.
Muistelen kuulleeni, että Tanskassa olisi käytäntö sellainen, että kolmessa, aivan kolmessa vuodessa on osattava kieli ja elätettävä itsensä eli tukien maksaminen loppuu ja kotimatka odottaa ellei kieli takaraivoon tartu. Mikäli perheensäkin haluaa luokseen, niin sekin onnistuu, kun on ollut ilman yhteiskunnan tukia muutaman vuoden. Eikä tuosta mallista tunnu mikään taho herneitä tai muitakaan kasviksia hengityselimiin vetävän.
Joten miksi ei myös Suomessa? Vai senkö takia tätä laiskemman sorttista muuttajakuntaa tänne tuleekin, kun täällä on kaikki asiat niin “kivasti”?
Alkupuolella mainittiin tuo Suomalaisten ulkomaille meno ja heidän palauttamisensa tänne, niin varmahan en voi olla, mutta jotenkin on sellainen mielikuva, ettei tarvitse Ruotsia kauemmas mennä, kun elämä muuttuu suht vaikeaksi jollei svenska talaa opettele, joten luulisin, että jos kauemmas halajaa, niin ei sielläkään härmällä pärjää.
